Feb
22

Ilmapallot ja kepeä mieli

by Sofia   -   in Random

Joskus elämän sietämätön keveys syntyy pienistä asioista. Tiedättehän, se tunne, kun tuntuu vaan lipuvan pilvenhattaroita pitkin eteenpäin. ( Vaikka edellisiltana saattoikin olla niin, että lenkillä rannassa eksyi vähän polulta ja upposi yhtäkkiä juoksutrikoissa umpihankeen ja lenkkarit täyttyivät jäätävästä lumesta ja silloin se hanki ei kyllä tuntunut yhtään pilvenhattaralta…)

Viime päivinä pilvenhattaroita jalkojeni alle on tuonut vaaleanpunainen coupe sampanjatorni ystävän juhlissa (kuten tämä), koska sellainen on mielestäni aina yhtä dekadentti ja samanaikaisesti suloinen, uusi vaaleanpunainen rannekoru jonka kuriiri kiikutti kotiovelle, vaaleanpunaiset ruusut jotka oli huolella piilotettu ja joita sain etsiä työmatkalta autosta puhelimitse annettujen ohjeiden mukaan aamutakki päällä, kahvikuppi toisessa kädessä.

Entäs ne erityisen tärkeät vaaleanpunaiset onnen hetket kun pieni ottaa kasvoistasi kaksin käsin kiinni ja sanoo ” Mamma, mä rakastan sua.” , tai silittelee siskonsa hiuksia kun toinen on levännyt päänsä hetkeksi isosiskon syliin. Se kun ystävät ovat siinä, arjessa, ilman sen kummempaa syytä ja yhtäkkiä kaikki on kuin pikkuisen juhlaa, vielä vähän kevyempää, vähän kirkkaampaa. Pilvenhattaroita ovat myös riemusta kikatteleva taapero, erityisesti se kuinka riemu syntyy tyhjästä ja nauru hersyää vatsanpohjasta ja leviää silmänurkkiin asti, tarttuu omiini eikä laannu koko päivänä. Mikään maailman meikki ei voi kaunistaa ihmistä enempää. Yksikään valvottu yö ei silloin ollutkaan kuin unta.

Ja joskus, joskus kepeys voi olla ilmapallo. Vaaleanpunainen leijaileva ilonkappale. Entäpä iso kimppu ilmapalloja? Nehän jo melkein nostattavat ihmisen ilmaan. Kuin pilvenhattaroilla kulkisi.