Feb
5
Runebergin tunnetuin teos, jonka meistäkin moni ainakin osittain osaa ulkoa, on tietenkin maamme laulu. Hän oli kuitenkin tuottelias runoilija ja tässä yksi hänen kauniista runoistaan joka kuljettaa Suomalaiseen järvimaisemaan, aamuun, siihen hetkeen kun luonto herää auringon kanssa. Runeberg vertaa kauniisti aamun hetkeä lapsuuteen, vilpittömään uuden alkuun kun mikään taakka ei vielä paina.
Aamu
- Hattaroilla itäisillä
- Rusko kaunis kajastaa,
- Pensahilla, lehtisillä
- Kasteen helmet kimaltaa.
- Metsän linnut riemahtelee,
- Puusta puuhun lentävi,
- Tuhat ääntä lakahtelee,
- Tuhat uutta syntyvi.
- Järven selkä värjähtelee.
- Lehto hiljaa liikahtaa,
- Kukkais leyhkät tuoksuttelee,
- Luonto uuden elon saa.
- Päivän koite taivahinen,
- Luodut kaikki lumoova,
- Onko muoto murheellinen
- Silmääs seestä kohdanna?
- Haihtunut on huolten häivä,
- Mielen pilvet poistunna;
- Lapsen-hetkenänsä päivä
- Hellii lapsen tunteita.
- Vaivat, tuskat eivät paina,
- Kauha, riemu vallitsee,
- Luonnon aamun kanssa aina
- Syömen aamu valkenee.
-Johan Ludvig Runeberg 1874, suomentanut Edvin Avellan-