May
27

Raparperihillo

by Sofia   -   in Cooking

Toivottavasti viikonloppusi oli taas onnistunut ja sait nauttia aurongonpaisteestakin. Me olimme saaressa availemassa paikkoja, tuulettamassa ja haravoimassa havunneulasia. Ehdimme myös nauttia rennosta olemisestakin. Piirtelimme katuliiduilla tyttöjen kanssa kallioihin, grillasimme (kertakäyttöhiiligrillissä) valkosipulilla ja yrteillä marinoitua erinomaista karitsan karetta ja teimme varjokuvateatterin illalla taskulamppujen avulla. Hattara sai ensimmäisen ikioman fikkarin ja olin hankkinut aiemmin Tingelingistä tällaisen (mutta Pariisilaisella teemalla). Ruoka maistuu noin yleisestikin paljon paremmalta saaressa, varsinkin kun päivät viettää ulkona meri-ilmassa. Tytöt söivät hyvällä ruokahalulla graavilohta ja perunaa monta annosta ja aprikoosejakin varmaan litran. Parasta oli kuitenkin kauden ensimmäinen sauna. Me tytöt emme kyllä vielä uskaltautuneet mereen kastautumaan, sen verran kylmää tuo vesi vielä oli.

Perjantaina aamupäivällä kun Purkka tuhisi tyytyväisenä päiväuniaan peiton alla, piti minun vielä suorittaa yksi tärkeä tehtävä ennen saareen lähtöä. Nimittäin raparperihillon valmistus. Eihän sitä nyt voinut noin vain lähteä kesän saapumista viettämään ilman tarkoituksenmukaisia eväitä. Aamupuuron tai viilin päälle on nimittäin ihana laittaa iso lusikallinen raparperihilloa. Sehän maistuu ihan alkukesältä.

Tiedättekös muuten mikä  minun mielestäni on ihanaa saaressa? Hiippailla aamulla villasukat jalassa keittiöön, napsaista radiosta merisää tai iskelmäradio päälle ja laittaa vesi kaasuliedelle kiehumaan. Meillä on kotonakin kaasu, mutta se ei tuoksu miltään. Saaressa liekki sytytetään tulitikuilla ja ilmassa leijuu kevyt aavistus kaasun tuoksua. Kupponen hyvää earl grey- teetä tai mutteripannussa keitetty espresso, kattilassa kuumennetulla maitovaahdolla. Oi, se on elämää. Varsinkin kun samalla saa nojailla keittiön tasoon ja tuijotella ikkunasta ulos ulapalle. Meri joko kimaltelee aikaisen aamun auringossa tai aallot lyövät hurjina rantakallioihin. Kohta varmaan kuuluukin jo pienten askelten tepastusta. “Mammaaa, huomenta! Onko meillä paahtoleipää? Onko hilloa?”