May
17

Pasta Pomodoro

by Sofia   -   in Cooking

Toissapäivänä kun kirjoittelin teille hyvän pastan tuottamasta ilosta niin kävihän siinä sitten niin, että minun oli pakko tehdä illalliseksi tomaattipastaa eli pasta pomodoroa. Hyvän tomaattikastikkeen pastalle voi mielestäni tehdä useammallakin tavalla, mutta yksi asia on vissi. Jos hyvät, makeat, muhkeat, mehukkaat, tuoksuvat, ihanat tomaatit eivät ole niin sanotusti sesongissa, kannattaa kastike tehdä laadukkaista purkkitomaateista. Onneksi minulla sattui tuuri ja ystäväni toi juuri tuomisina lattemamma lounaallemme ihania luomutomaatteja korkeassa lasipurkissa. Siinä olisi hyvin voinut lukea; ” Tee minusta pastakastiketta! “, no siinä luki kyllä La Churta, mutta jotain ne punaiset pikku pallerot siellä huhuilivat minulle.

Pasta Pomodoro

Purkillinen säilyketomaatteja

1/2 tuubia tomaattipyrettä tai sellainen söpö pikkuruinen säilyketölkki

valkosipulia maun mukaan (laitoin 3 pientä kynttä)

1/2 keltasipuli (voit laittaa enemmänkin, mielestäni sen ei kuitenkaan pidä peittää tomaatin makua)

nippu basilikaa

suolaa ja mustapippuria

hyppysellinen sokeria

nokare voita

loraus oliiviöljyä

parmesaania viimeistelyyn

1. Pieni sipuli ja kuullota sitä voin & oliiviöljyn sekoituksessa. Lisää hienonnettu valkosipuli.
2. Kaada päälle purkkitomaatit ja lisää tomaattipyre. Mausta suolalla ja pippurilla sekä ripauksella sokeria.
3. Anna hautua tovi ja jos ehdit niin toinenkin. Lisää silputtua basilikaa ja kaada lopuksi päälle al denteksi keitetyt pastat.
4. Annostele lautaselle ja raasta päälle iso läjä ihanaa suolaista parmesaania, sulje silmäsi ja kuvittele olevasi Italiassa.

Ei hassumpaa, matkasimme juuri Euroopan halki kevyesti alle puolessa tunnissa ja masutkin tulivat täyteen. Jos pidät kermaisesta tomaattipastasta voit lisätä lorauksen kermaa ja tadaa, sinulla on kermainen tomaattipasta.

Toivottavasti tällä hetkellä haudon käsieni välissä maitokahvikulhoa ja murentelen rapeaa croisanttia pikku palasina suuhuni. Aamu valkenee ehkäpä juuri kauniina Pariisin kaduille ja aurinko alkaa lämmittää pikkuhiljaa kiipeillen puskien takaa puistonpenkeille. Todellisuudessa varmaan sataa vettä. Aina kun olen Pariisissa, sataa ainakin yhtenä päivänä vettä. Mutta arvatkaas mitä, minä en sateesta piittaa. Sateenvarjo olalle ja lätäköihin pomppimaan jos tarve vaatii. Pakkasimme ballerinojen lisäksi mukaan nimittäin Supergan kumitossut molemmille, parhaat reissukengät sadekelien varalle.

Ihanaa viikonloppua ystäväiset!

Lattemamma

p.s. Huomenna vaaleanpunainen haaste jatkuu…