Ihana Sofia :)Ja kiitos näistä linkeistä ja vinkeistä. Vaikka Neck and Neck olikin merkkinä tuttu, niin ei ole koskaan vaan tullut mieleeni tutkia heidän verkkokauppaa. Nyt tiedänkin mitä voin jonain iltana tehdä viltin alta 😉

Olipas muuten jännä kommentti neuvolatädiltä. Itse jotenkin ajattelen, että äidiksi kasvetaan ja kypsytään. Ei nyt kukaan sentään oletusarvoisesti ole tyttö- tai poika äitityyppiä. Myönnän, että itse olen ehkä luontaisempi pojan äiti. Mutta mikäli meille tyttö olisi syntynyt, olen aivan varma, että olisin myös loistava tytön äiti.

Kiitos ja aurinkoista päivää.

Ihana Karkki!

Voi, tästä tuli heti lempipostaus! Kiitos! Käyn kyllä tarkasti kaikki linkit läpi. Itse koen enemmän olevani “tyttöjenäitityyppiä” (jos sellaista määritelmää ylipäätään on olemassa), mutta olenkin saanut neljä poikaa, ehkä lähiviikkoina viidennenkin. Olen oppinut tuntemaan myös sitä poikien maailmaa ja ennen kaikkea huomaamaan, että pojat (niin kuin tytötkään) eivät ole samasta muotista, vaan jokainen on erilainen (myös samassa perheessä, samoilla geeneillä ja kasvatuksella). Joku on riehakkaampi kuin toinen, toinen taas rauhallinen, yksi tykkää kauniista asioista, toinen askartelusta, kolmas joukkueurheilusta, yksi pitää tarkasti huolen tavaroistaan, toisella on aina kaaos huoneessaan jne. Poikien vaatteet ovat jo esikoisen (14v) vauva-ajoista lähtien olleet lähellä sydäntäni. Aiemminkin olen kommentoinut blogiisi poikalasten vaateasioista. Monesti sitä kokee olevansa kummajainen, kun pukee poikansa siisteihin vaatteisiin. Se herättää ympäristössä erikoista huomiota. Mistä lie johtuu? Onko se joku suomalainen juttu? Keski- ja Etelä-Euroopassa poikia kaiketi puetaan siinä missä tyttöjäkin. Eräillä vaatekutsuilla eräs äiti osti tyttärelleen mekon ja voivotteli, kuinka monta mekkoa heillä jo on. Pojalleen hän ei malttanut ostaa mitään, koska “se kuitenkin rikkoo ne” (housut). Tulin näin poikien äitinä kovin surulliseski tuosta kommentista. Itse pidän poikien vaatetuksessa oikeastaan kahdesta eri tyylistä. Toinen on juuri tuollainen merihenkinen tyyli: tummansinistä, punaista, valkoista, raitaa ja ruutua. Toinen on enemmän maanläheinen värimaailma: ruskeaa, beigeä, luonnonvalkoista, haaleaa vaaleansinistä (harmaasta en pidä). Neuleita, neuleliivejä, sammareita, chinoja, paitapuseroita, pikeitä,vaarinpaitoja, duffeleita, tikkitakkeja, neulehuiveja ja -pipoja, pappalätsiä, ruskeita kävelykenkiä ja nilkkureita (kollaasiin valitsemasi kengät täytyy ehdottomasti katsastaa). Toki meillä on myös farkkuja ja collegeja, huppareita ja trikoopaitoja, myös värikkäitä ja kuosillisia. Huomaan, että juuri ne perusklassikot (sammarit, toppaliivit, tikkitakit, duffelit, paitapuserot, neuletakit ja -liivit) ovat periytyneet esikoiselta nyt jo neljännelle lapselle. Niiden suhteen maku ei siis ole muuttunut ja vaatteelle on tullut taatusti riittävästi käyttökertoja 😉 Mukavaa, jos joskus myöhemminkin teet “poikajuttupostauksia” esim. lahjavinkeistä, juhlista, lastenhuoneista jne.

Kiitos kommentista Täti Ruskea! Ehkäpä se on sitten sitä Suomalaisuutta? Vaikka kyllä minun tuntemani pikku pojat on kaikki puettu tosi kivasti ja siististi, en tiedän sitten onko eroa myös vähän paikkakunnittain/ asuinalueittain?

Ihania vaatteita! Tosi kiva kun postasit poikien vaatteista, itselläni on vähän alle vuoden ikäinen poika ja näistä sai kivoja ideoita syysvaatteisiin 🙂 Kesällä meillä käytettiin paljon yläosana hihatonta bodya ja sen päällä ruudullista/raidallista kauluspaitaa (napit auki, eikä yleensä ollut silitetty). Se oli mun mielestä sekä suloinen että käytännöllinen yhdistelmä, kun hihat suojasi auringolta muttei tullut kuuma. Yksi (lapseton, miespuolinen) kaveri kyllä ihmetteli miksi vauva pitää pukea niin “hienosti”, eli tutulta kuulostaa Täti Ruskea! Mutta liikkeellelähtö on sen verran haastavaa nyt kun pukemista on enemmän että yleensä meillä on prioriteettina vaan suht tahrattomat vaatteet ja bussiin ehtiminen ;-D

Me ollaan tilattu vaatteita Isosta-Britanniasta Nextiltä, John Lewisilta, Debenhamsilta, Marks &Spenceriltä ja Tescolta, eli monta iltaa on mennyt mukavasti vaatteita surffaillessa. Pitää katsoa koska La Coquetassa on seuraava alennusmyynti, tai ehkä sieltä voisi tilata 1v./jouluasun kun enää vaatteet ei mene parissa kuukaudessa pieniksi 🙂 Ja Neck & Neck pitää katsastaa, se on minulle ihan uusi tuttavuus.

Kiitos vielä blogilinkistä, blogiasi on kiva lukea, luen myös kaikki tyttöjen vaatteista yms. kertovat postaukset, ne ovat kiinnostavia vaikkeivat juuri nyt ajankohtaisia olisikaan. Mukavaa loppuviikkoa!

Kiitos Ilona <3! Enkä ymmärtänyt ainakaan minä kommenttiasi yhtään "brassailuksi"!

Unohdin vielä lisätä, että lastenvaatekirppareilta/second hand -kaupoista on löytynyt helposti tosi kivoja ja hyväkuntoisia kauluspaitoja, ne on varmaan usein jääneet edellisellä omistajalla niin vähälle käytölle… Unohdin myös lisätä edelliseen kommenttiin että ollaan tottakai ostettu Suomestakin vaatteita, esim. Kappahlin Newbie-mallistossa on mun mielestä söpöjä vaatteita ja niiltä kirppareilta ollaan ostettu aika paljon (esim. Kruunukirppu, Little Copenhagen, Marskin Muksut, Vekarakirppis).

Listasin niitä nettikauppoja ajatuksella että jos joku muu saisi vaikka lisäideoita mistä tilata vaatteita , mutta nyt kun luin oman kommenttini niin tajusin että se voi kuulostaa siltä että brassailen miten monesta kaupasta ollaan tilattu ja että ajattelisin ettei Suomesta saa kivoja vaatteita… Mutta kaikissa noissa nettikaupoissa on löytynyt kivoja edullisia vaatteita jotka on olleet laadultaan hyviä. Pipoja en vaan aio jatkossa tilata kun brittikauppojen ohuet pipot eivät yleensä peitä korvia! Tietysti vauvanvaatteet menevät nopeasti pieneksi niin pitkäikäisyydestä en osaa sanoa, mutta toisaalta niitä myös pestään erittäin usein 😀

Minua on siunattu sekä tytöllä että pojalla. Ihania ovat esittelemäsi poikien vaatteet, mutta en kuuna päivänä saisi omapäista ja yllättävän tyylitietoista koululaispoikaani puettua vaikka slipoveriin tai merihenkisiin vaatteisiin. Tämä herra on jo hyvin pienestä halunnut valita oman tyylin ja se mukailee pitkälti hänen harrastuksiaan (musiikki, tanssi ym.). Tämä on minulle ok kunhan esim, isoihin juhliin ei lähedtä hupparissa.

Leena, sepä taitaa kyllä olla monen meistä “ongelma”, että lapsilla on oma maku eikä heitä voi pukea juuri niin kuin itseä huvittaisi. Toisaalta, hyvä että tietävät mistä pitävät!

Hei, ihan pakko kertoa että poikien upeita pukuja, (100 % villa ja kaunis kapea hyvin istuva mitoitus) on aina saatavilla Lastenpuoti Daisy&Donista, koot alkavat 1- vuotiaasta ja juuri noihin neljäsluokklaisten juhliin upeat, kokoja aina 16 v asti. Pukuun sopivan upean valkoisen juhlapaidan, johon saa kalvosinnapit löysin myös sieltä. Nämä puvut on sitten helppo kierrättää tutuilla ja viedä second handiin kun säilyvät käytössä upeina. Ah, miten upea näky on pieni poika puvuntakissa ja vaikka rennoissa farkuissa näiden bileiden jälkeenkin:)
Aurinkoista syksyä ja ihanaa juhlien aikaa odotellessa,

Always style, aivan totta. Daisy&donissa on loistava juhlavaatemallisto! Kiitos!

Ihania vaatteita! Meillä on vaaleanpunainen tyllerö kotona, mutta neljän pojan kummitätinä olen lahjoja etsiessäni tuskaillut kauppojen valikoimien kanssa… Verkkaria, hupparia löytyy, traktorin, sammakon tai helikopterin kuvilla. Väreinä sähkönsininen, myrkynvihreä ja musta. Apua. Olen ihmetellyt ihan samaa Täti Ruskean kanssa: koska “pojat ovat poikia” (mitä ikinä lie tarkoittaakaan), on heitä turha edes yrittää pukea siististi. Onpa tullut kummasteltua juhlissa pieniä sankareita verkkarihousuissaan.

HeidiKoo, en ole itse vielä törmännyt verkarisankareihin juhlissa, meidän ystävillä on monilla poikia ja pukevat heitä niin ihanasti! Mutta ihmettelen kyllä tuollaista asennetta, että pojat sottaavat ja rikkovat enemmän kuin tytöt. Eiköhän se ole ihan luonne, eikä sukupuolikysymys. Toiset rymyävät puissa ja puskissa ja toiset piirtelevät pöydän ääressä ( näin karrikoiden), olivat sitten tyttöjä tai poikia.

Heippa. Nuo vaatteet ovat nättejä, mutta pojan äitinä pakko todeta, että n 3 ikävuoden jälkeen tuollaisia asukokonaisuuksia on lähes mahdotonta saada pojan päälle, luten Leenakin toteaa. Ja jo Kouluikäisen pojan kanssa olen huomannut, että kavereiden vaatetus vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä päälle voi laittaa. Pojat ovat itse tosi tarkkoja vaatteistaan ja jos kavereilla on verkkarit, on turha kuvitella, että laittaa päälleen sammarit tms. Lippikset ovat myös se juttu, josta en itse pidä, mutta joka on äärimmäisen tärkeä osa lookia. Ja nyt en puhu tyylikkäistä Ralph Lauren lippiksistä vaan nk New Era -merkkisistä suorista lipoista, joissa hologrammi tarrat (jätetään lippaan kiinni…huoh). Ts. Olen luovuttanut jo ajat sitten omista ajatuksistani vaatteiden suhteen, sillä olen tullut siihen tulokseen, että on tosi tärkeää, että pojallani on oma tyylitaju (vaikka ei menisi yhteen mun näkemyksen kanssa) ja että sulautuu osaksi kaveriporukkaa. Juhlat ovat sitten asia erikseen ja nissä minulla on onneksi (vielä) sanavalta :). Huomasin myös aikoinaan poika -vauvan äitinä, että etelä-Eurooppalaiset vaatteet (etenkin espanjalaiset) eivät mahtuneet vauvani päälle ja näyttivät lähinnä huvittavilta. Petit Bateau kuitenkin kestosuosikki!

Palaan vielä noista hyviksi havaituista merkeistä, joita kouluikäinen poikanikin edelleen kelpuuttaa ja joista löytyy kivoja, rennon sporttisia asukokonaisuuksia: GAP ja Zara Kids toimivat aina ja onnekseni matkustelen paljon, joten erityisesti jenkeistä hankin kasapäin Ralph Laurenin peruskamaa – pikeepaitoja, neuleita, takkeja ym. Uusina merkkeinä mukaan ovat koulun myötä astuneet Nike ja Adidas sekä DC. Olen siis joustanut verkkareiden suhteen, mutta saanut valita värit (musta Adidaksen verkkari ei periaatteessa ole yhtään hullumpi yhdistettynä valkoiseen t-paitaan ja Converseihin). Pikkupoikana Jacadi, Petit Bateau ja Timberland olivat myös kovasti mieleeni. Jacadilta löytyy erityisesti (edelleen) kivoja juhlakäyttöön sopivia juttuja. Ja sitten ne lippikset… Huoh.