How cute are all the Belle and Boo books! And although my daughter is five and a half we still have them on her bookcase and I think that we will have them for a very long time.
In fact all the Belle and Boo items are so adorable that I think that I love them as much as my daughter does – and maybe even more 🙂
Best wishes,
Elpi

PS. Oh, please keep showing books, toys and little girls’ clothes – they are my favorite subjects on your blog 🙂

Elpi, our 5 year old loves it too! We also love Belle & Boo. And thank you, I will!

Niinpä. Tosin voi se elämä olla täysin toisenlaista. Kotona autistinen sairas lapsi, joka ei osaa kommunkoida. enempää ei tarvitse varmaan kertoa, joten olkaamme onnellisia mitä meillä on – niin minäkin kaikesta huolimatta :o)

Näin on anna. Me olemmekin onnellisisa ja erittäin kiitollisia. Eikä tarkoitus ollut missään nimessä valittaa, ennemminkin olla humoristinen. Teksti kuitenkin aina peilaantuu lukijan oman elämäntilanteen mukaan ja silloin se saattaa sinusta tuntua ihan muulta kuin mikä tarkoitukseni oli. Toivon sinulle erityisen paljon niitä pieniä ja suuria ilon ja onnen hetkiä <3.

Minä hoidan meillä aina iltasadun lukemisen, se on lempipuuhaani, vaikka mies hoitaisi sitten sen “loppunukutuksen”. Harmi ettei noita Belle and Boo-kirjoja ole suomeksi. Akateemisessa niitä myydään ruotsiksi ja kaksi kirjaa sieltä olenkin ostanut ruotsinkielisen ystäväperheen lapsille lahjaksi. Nyt Belle and Boon nettikaupassa on myynnissä ihana pussilakanasetti, sitä olen kuolannut, mutta toistaiseksi saanut hillittyä itseni. Pussilakanoita kun on tullut meille niin paljon lahjaksi, kaikki Muumeja, mutta niistä tyttö tykkää.

Katja, se oli kyllä söpö se pussilakana! Tajusin juuri, että meillä ei taida olla yhtään “kuvallisia” lakanoita lapsilla, vain tähtiä, pilkkuja, ruutua tai raitaa.

Voi miten tutulta kuulostavia iltarutiineita 😉 Viimeistään tuossa kohdassa “kumpi pesee hampaat ensin” alkoi hymyilyttää. Meillä ei nimittäin ainakaan voi edes tietää, minä iltana on parempi saada olla ensimmäisenä pesuvuorossa ja minä iltana kakkosrooli on se “parempi”. Nyt kun meillä on vauva, on isä lukenut aika usein iltasadut. Kumpikin poika valitsee yleensä oman kirjan. Suosikkeja ovat olleet Kunnakset, Scarryt ja Viirut&Pesoset. Jos äiti on lukuvuorossa, niin tapaan lukea jotakin paksumpaa kirjaa, nyt on kesken sekä Eemeli että Onnelin&Annelin talvi. Rutiinit on tärkeitä.

Täti Ruskea, no ei meilläkään tiedä ;)! Ja meillä myös Kunnakset suosikkeja! Scarryt olivat mielestäni ihania lapsena, mutta meidän tytöt eivät ole ainakaan vielä innostuneet niistä vaikka meillä onkin muutama hyllyssä.

Voin luvata että iltasuukot ja iltahalit tulevat jatkumaan vielä pitkään. Meillä tytöt aivan pian 12v ja 14v ja edelleen halitellaan ja suukotellaan monta kertaa. Iltasatu jäi pois muutama vuosi sitten, nyt jutellaan yhdessä tyttöjenjuttuja, parhaita hetkiä. Äiti, kerro mitä sinä teit pienenä? Äiti, kerro minkälainen hääkimppu sulla oli? Äiti, miks sitä ja tätä? Ja lupaan, että taistelutkin jatkuu. Kumpi saa nukkua äidin vieressä kun isi on työmatkalla, kuulemma kumpikaan ei halua nukkua isin vieressä kun minä olen reissussa

Näköjään osa tekstistä jäi tulematta. Mutta edelleen ihana saada vähän isompi tuhisija viereen ja ne miljoona pehmelelua kylkeen.

Ihana kuulla Satu, koska oletan tietenkin, että nuo pikkuiset haluaa nukkua mun kainalossa vielä lukiossa ;). Ja ainakin toistaiseksi erityisesti pienempi tykkää kyllä kömpiä viimeistään aamuyöstä meidän huoneeseen ja käpertyä nimenomaan sinne pappan kainaloon. Häntä kutsutaankin unileluksi ;).