May
17

Onnen aiheet

by Sofia   -   in Random

Onnen aiheina tällä viikolla on ollut ainakin kuopuksen keväinen pianokonsertti. On ihana aina huomata kuinka onnellisia ja ylpeitä tytöt ovat edistyksestään ja pienistä saavutuksistaan. Meillä kosertteihin valmistaudutaan aina soittamalla pianoläksyä, konserttikappaleita, erityisen ahkerasti ja tietenkin valitaan esiintymisasu. Se ei todellakaan ole mikään oleellien tai tärkeä asia, esiintyä voi vaikka verkkareissa, mutta onhan se kiva vähän pukeutua erityiseen tilaisuuteen. Meillä tytöt kun rakastavat jokaista mahdollisuutta olla juhlamekossa ja pikkukengissä. Toisella tyttärellä on tulossa lauantaina tanssiryhmän kanssa muutama esiintyminen joita odotan myös innolla.

Onnen aiheeksi ei nyt katsota sitä, että emme pääsekään muuttamaan uuteen kotiin viikonloppuna kuten oli alustavasti suunniteltu, mutta ainakin vihdoinkin kaikki loputkin tavaramme siirtyvät uuteen osoitteeseen. Yövymme sitten viikon vielä lähistöllä sijaitsevassa huoneistohotellissa jossa on toimiva kylpyhuone ja jopa pieni keittokomero aamukahvien ja iltapalan keittelyyn. Noudamme sitten päivä kerrallaan tarvittavat tavarat uudesta kodista. Se on minulle suuri helpotus kun kaikki tavarat ovat vihdoin yhdessä osoitteessa ja minun ei tarvitse koko ajan miettiä miljoonaa eri menoa ja harrastusta ja pakkaamista vaan saan edetä asioissa päivä kerrallaan. Ihanaa! Ja kyllä se oma koti sitten tuntuukin varmasti sitäkin ihanammalta! Kyllä tämä tästä kuulkaa vielä isoksi iloksi muuttuu.

Uuden kodin yöpöydälle asettelen myös tämän aivan ihanan Holistic silkin unimaskin. Maskin on riittävän suuri joten se peitää kunnolla silmät ja sen sisällä on kuivattua laventelia joten se tuoksuu jumalaiselta ja samalla laventelilla on toki myös rauhoittava vaikutus. Minua viehättää toki siinä myös vaaleanpunaiseen silkkiin kirjailtu sudenkorento.

DSC_0495-3

DSC_0496-2

DSC_0494-4

Äitienpäivälahjaksi saatu tuoksukynttilä odottaa jo pääsyä yöpöydälle sängyn viereen jossa se muistuttaa minua kesästä ja elämän ihanuudesta silloinkin kun yöpöydällä ei ole kimppua kukkia. Sen voi kuitenkin peittää kultaisella kannella jolloin kynttilä ei tuoksu niin voimakkaasti.

DSC_0515-2

0 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|

May
16

Kylppärijuttuja

by Sofia   -   in Interior design

Kuinkakohan moni teistä alkaa jo olla aivan lopensa kyllästynyt remonttijuttuihin? Meidän muuttomme viivästyy taas viikolla. Meille on tulossa marmoritasoja niin kylppäri-, kuin keittiötiloihinkin ja ne ovat nyt kohta kolmatta viikkoa myöhässä joka on johtanut siihen, että näitä tiloja ei päästä viimeistelemään. Toisin sanoen, emme pääse muuttamaan uuteen kotiin vieläkään. Onneksi kuitenkaan ei todellakaan ole kyse mistään maailmaa mullistavista murheista. Ehdin sillä aikaa purkaa tavaroita tyttöjen huoneissa valmiiksi paikoilleen ja hiljalleen jo muuallakin asunnossa.

Kuten olen jo maininnutkin, tytöt jakavat tulevaisuudessa kylpyhuoneen ja samaan tilaan tulee taitto-ovien taakse myös kodinhoitotilamme. Kylpyhuoneet on laatoitettu noin puoliväliin ja sitä kiertää kaunis lista. Olin kovasti miettinyt mitä oikein haluaisin yläosalle tehdä. Siihen mietittiin sopivaa tapettia vähän “villimmästä” toilesta raikkaaseen raitaan. Lopulta päätimme  kuitenkin maalata yläosan puuterin vaaleanpunaiseksi. Sellaiseksi elegantin hailakaksi. Muutaman kokeilun ja mallipalan jälkeen löysimme sopivan värin. Voin kertoa, että se ei sitten kuitenkaan tilassa näyttänyt lähimainkaan puuteriselta vaan on kyllä ihan kunnon vaaleanpunainen. Väri oli kuitenkin niin kaunis, että päätimme pitää sen. Totesimme, että sen voi aina maalata sitten uudestaan jos tuntuu siltä kun tytöt kasvavat vähän vanhemmiksi. Nyt siis toisessa kylpyhuoneessa on mansikkajäätelön väriset seinät. Löysin niihin kauniisti sopivat pyyhkeet tytöille Proloquesta. Kovin on nyt sitten herkullista, mutta olkoot! Mehän pidämme pinkistä!

DSC_0504-2

DSC_0503-2

DSC_0506-2

2 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|

May
13

Those birds

by Sofia   -   in Random

I hear the birds chirping in the trees and they make me so happy. School year is closing in on it´s end and the summer is waiting for us. I just love this time of the year. The long summer ahead. For the kids the freedom of being able to do nothing obligatory. For us parents it is also a great time as there will be no hobbies to take them to or school work to think of. It is just fantastic. Not that I´m not a fan of either it´s just that sometimes it feels like all we do is make plans around piano lessons or recitals, dance carpools or competitions and art school drop offs or tennis lessons. We obviously have to work partly during the summer holiday but it is a lot less to think about. 

DSC_0934-2-2

I have given this thing a lot of thought. I have very strong childhood memories related to different times of year. And they are all good memories that make me feel cozy and make all seasons very dear to me. So it made me wonder how people who have sad or bad memories from their childhood react to these season changes. It makes me sad to think the end of school year is a time of worry for a child. As it is a fact that some children do not get a warm meal over the holidays, there are no camps for them their parent would or could enrol them to, no one to care for them and nothing to do. Perhaps a drunken parent. It makes me feel so utterly sad. And so extremely grateful to have had the childhood I had growing up. I actually did not go to camps when I was younger ( later on I did dance camps which I loved). My both parents worked part of the summer. But not once did I feel alone or left without care. I had food and company. We had lot´s of friends to play with in our neighbourhood. We had vacations as a family too, in the archipelago and also every summer we did a holiday trip somewhere. Italy, Greece, England, France etc. We visited my grandmother for a week or two and as we ( my brother and I) loved her dearly it was always the best times. We had our own bikes at her place so we drove around in them and she always spoiled us rotten. I still miss her so much it makes me cry to think of her even though she passed away 13 years ago this May. And I am so glad my girls have grandmothers like her that dote on them and take care of them and are close to them. It is a blessing I am constantly grateful for as I know how precious it is from my own experience. 

3 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|