Jan
31

Villasukkia, teetä ja muuta lämmittävää

by Sofia   -   in Random

Varoitus, tämä teksti sisältää kuvia ajasta jolloin harmaa ei ole päivän väri ja aurinkokin paistaa…

Joskus kun aamu toisensa jälkeen valkenenee harmaan ja kalsean loskaisena on aika miettiä selviytymistaktiikoita. Joillakin on lennot jo varattuna jonnekin lämpimään ja ajatus siitä, että pian voi kaivaa paljaat varpaat lämpimään hiekkaan auttaa pahimman harmaan päivän ( tai viikon) yli.

Kesäiltä saaressa…

Pidän todella paljon talvesta. Lumesta, hangessa kimaltelevasta auringosta, kovista pakkaspäivistäkin. Mutta lasten kanssa huomaa, että nämä märät siltä väliltä- päivät eivät olekaan aivan niin ihania. TIedättehän, ei oikein ole talvisen lumista, mutta ei myöskään syksyisen sateista. Ulos pitäisi mennä, puistoon leikkimään. Ei riitä, että puetaan haalarit, pipot ja hanskat, mutta kun kotiin tultaessa eteiseen saapuu pari vesilätäköiksi sulavaa lumiukkoa ( ne lapset, ei meilläkään sentään tuoda lumiukkoja sisään…). Silloin tarvitaan selviytymistaktiikka.

Pikkuruiset teekutsut terassilla, viimekesänä oli tajuton määrä mustikoita.

Millä keinoin sinä selviät tämän harmaan kauden yli? Meillä ainakin poltetaan paljon kynttilöitä, usein heti aamusta pitää laittaa kynttilöitä palamaan. Toinen on takkatuli, sen rätinä ja liekkien hypnoottinen tuijottelu lämmittää mieltä yhtä paljon kuin  lämpö ruumista. Sitten on tietenkin villasukat, superpehmeät villapaidat ja huivit joihin voi kietoutua. Mitä pehmeämpää, sen parempi, kashmirverkkareissa pahimmatkin harmaat päivät tuntuvat  ylellisiltä. Hyvä haudutettu tee auttaa aina, tai jokin ihanan herkullinen yrttitee pussistakin kelpaa minulle hyvin, kuten Pukka ( teen aidot ystävät huokaisevat varmaankin syvään tässä kohtaa). Minun suosikkiteeni Marco Polo Rougen valmistaa Mariage Frères (lähimmän jälleenmyyjan taidat löytää täältä, on muutenkin yksi suosikkikaupoistani). Myös lasillinen erinomaista punaviiniä voi pelastaa kaamoksen keskellä, erityisesti nautittuna tuon takkatulen ääressä ne pehmeät villasukat jalassa ja mielellään vielä jalat jonkun tärkeän sylissä. Sitten se viimeinen salainen ase. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, lasken itselleni kuuman vaahtokylvyn, sytytän kynttilän ja haaveilen kesästä saaressa kaikessa hiljaisuudessa.

Viikot vähenevät, kohta on Runeberginpäivä, laskiainen ja ystävänpäivä. Sitten tuleekin jo pääsiäinen ja kunnes huomaammekaan onki jo vappu. Senhän kaikki tietävät, että kun se on ohi, kesä on jo melkein täällä. Tai kuten kolmevuotias neiti Hattara asian ilmaisi yhtenä aurinkoisena lauantaiaamuna; ” Tuleeko nyt kevät? Kiitos mamma (olisikin tämä jotenkin minun ansiotani, mutta eihän kerrota vielä Hattaralle, eihän?)! Mä rakastan kevättä, koska sitten tulee kesä ja pääsee landelle ja bastuun ja dippaamaan (kastautumaan meriveteen).”

Paljon lämpöä ja tunnelmaa ja jaksamista! Erityisesti kaikille kanssamammoille ja pappoille pukeutumisrumbaan ja hämärän leikkipuiston laidalle. Tämä mamma terästää nyt termomukinsa aamulattet kanelilla ja kardemummalla niinkuin usein kun tarvitsee henkistä ekstralämmikettä, paketoi itsensä untuvatakkiin ja lähtee pihalle leikkimään.

Lattemamma

 

 

p.s. kuvat ovat viime kesältä saaresta, kyllä se sieltä taas tulee se kesä…

p.p.s. olin kirjoittanut teille jutun raikkaista aamuista, mutta jostain syystä se ei tuntunutkaan kovin ajankohtaiselta juuri tänään… ehkäpä uusi yritys ensiviikolla.

0 COMMENTS
|
4,713 VIEWS
|
Partager sur Facebook
Leave a comment
name
email
url
message