Jul
8

Peaches and cream…

by Sofia   -   in Cooking

… and some dinner too.

Millaisia ilta-aterioita te syötte kotona? Kiireisinä arkipäivinä kun pienet suut jo odottelevat malttamattomina illallista, istutan tytöt keittiön tason ääreen ja “alkuruoan” saa syödä päivällisen valmistumista odotellessa. Useimmiten se tarkoittaa salaattia, eli tyttöjen tapauksessa ja illallisesta riippuen kurkkua, kirsikkatomaatteja & basilikanlehtiä, porkkanaa tms. Tuleepahan samalla naposteltua vähän vihanneksia. Illallinen pyritään syömään perheenä pöydän ääressä ja silloin kaikki saavat kertoa päivän kuulumisia.

Hyvän insalata Capresen salaisuus piilee muutamassa yksinkertaisessa asiassa. Kunnon buffalamozzarellassa, täydellisen kypsissä tomaateissa ja laadukkaassa oliiviöljyssä. Sitten tarvitaan vain ripaus maldon suolaa, vasta rouhittua mustapippuria ja basilikanlehtiä. Taivaallista jos minulta kysytään. Voisin syödä tätä joka päivä. Vietimme lapsuuteni kesät Italiassa, imeskelin kuulemma tutin sijaan kokonaisia mozzarellapalloja tyytyväisenä. Rakkaussuhde mozzarellaan alkoi siis jo aikaisin.

Kun aikaa on enemmän, erityisesti Hattara osallistuu mielellään ruuan valmistukseen. Nautin kuitenkin siitä kun saan ihan itsekseni kokkailla keittiössä, vaikkakin jotain ihan yksinkertaista. Yritän varioida illallisia niin, ettei yhdellä viikolla syödä vain pastaa joka päivä ja erilaisia makuelämyksiäkin saataisiin. (Hyödynnän kuitenkin ylijääneet ruuat parhaani mukaan.) Tykkään myös laittaa jonkun pienen jälkiruoan jos ehdimme istua hetkeksi pidempään pöydän ääreen eikä ole vielä kiirettä laittaa tyttöjä iltakylpyyn tai kumpikaan meistä aikuisista ei ole lähdössä urheilemaan tms.

Lomalla saaressa kun aikaa on, niin illallinen syödään vasta saunan jälkeen ja useimmiten herkut syntyvät grillissä tai ovat jotain niinkin yksinkertaista kuin samana päivänä lämminsavustettua lohta jonka haemme aamulla kauppaveneeltä. Tyttöjen suosikki kesäruokia ovat uudet perunat graavilohen tai voissa paistettujen ahventen kanssa. Jälkiruoaksi kelpaa hyvin mansikat tai mustikat.

Kävimme viikonloppuna kaupungissa pakollisilla asioilla ja ehdimme perjantai-iltana syödä kotona rauhallisen illallisen (ja minä ehdin vielä ystävän kanssa myöhäiselokuvaankin). Alkuruuaksi valmistui nopea buffalamozzarella-tomaattisalaatti (minun ikisuosikkini), pääruuaksi söimme valkoviinirisottoa paahdetulla fenkolilla höystettynä ja jälkiruuaksi maistui klassikko, persikoita ja kermavaahtoa.

Risotto (n. 4lle)

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

1 dl  hyvää valkoviiniä

oliiviöljyä

5 dl risottoriisiä ( arborio tai carnaroli)

purjosipuli tai pari salottisipulia

1 dl raastettua parmesaania

sitruunan mehua

basilikaa

pari ruokalusikallista voita

1. Kiehauta liemi ja pidä se lämpimänä.

2. Paahda risottoriisiä oliiviöljytilkassa hetken aikaa. Lisää hienonnetut salottisipulit tai purjosipuli. Kaada päälle valkoviini ja anna sen kiehahtaa (alkoholi haihtuu näin pois). Lisää vähitellen lientä ja anna imeytyä riisiin hiljalleen, noin puolen tunnin ajan jatkuvasti sekoitellen ja lientä lisäillen. Tässä kohtaa suosittelen kaatamaan itselleen lasillisen sitä kylmää valkoviiniä, laittamaan keittöön lempimusiikkia soimaan ja esittämään muulle perheelle, että on todella kiireinen ja luo jotain uskomatonta eikä täten saa missään nimessä tulla häirityksi.

3. Kun liemi on lisäilty loppuun ja riisi on kypsynyt sopivan al denteksi mutta ei ole tönkköä puuroa niin on aika lisätä sekaan sitruunamehua (maun mukaan, laitan puolikkaasta käsin puristamalla, ehkäpä pari ruokalusikallista), parmesaania, voita ja basilika silputtuna. Sekoita hyvin. Koostumuksen tulee olla kermaista, mutta ei juoksevaa, kypsää, mutta ei puuromaista. Sopivasti hapanta ja umamista. Jos riisi ei ole kypsynyt, lisää tietenkin nestettä sen mukaan tarvittaessa enemmän. Mausta tuoreella mustapippurilla.

Lisukkeena käy mikä vain. Parasta on öljyllä sivellyt, suolalla ja pippurilla maustetut portobellosienet jotka grillataan/ paistetaan parillapannulla nopeasti. Rapeaksi paahdetut sitruunalla ja valkosipulilla maustetut fenkolit olivat hetken mielijohde koska haaveilemiani latva-artisokkia ei saanut tähän aikaan mistään. Erinomaista. Tällä hetkellä ajatuksissani, tai lähinnä makuhermoillani on pyörinyt aniksen ja lakritsan maut. Fenkoli, tähtianis, lakritsijauhe ja pastis.

Peaches and cream 

Paljon täydellisen kypsiä ja makeita persikoita

2 dl kuohukermaa

1 dl luonnonjugurttia (bulgarian, turkkilaista, mikä ikinä sopii makuusi…)

1 tl vaniljauutetta

4 rkl hyvää vaniljasokeria (tai tavallista sokeria)

Leikkaa persikat sopiviksi paloiksi. Vaahdota kerma, lisää jugurtti, vanilja ja sokeri. Sekoita hyvin. Nauti isoina lusikallisina persikoiden päälle lätkäistynä. Mitkä tahansa marjat sopivat tähän myös hyvin ja annosta on helppo tuunailla suuntaan tai toiseen. Persikoiden ja kerman simppelissä yhdistelmässä on vain minulle jotain äärettömän nostalgista.

Kuten olen kertonut, rakas mummini oli kondiittori eli sokerileipuri. Ennen vanhaan, kun hän aloitti työnsä, ei tuoreita hedelmiä ollut aina niin hyvin saatavilla Suomessa. Mummini opetti meitä tekemään täytekakkuja hyvin pienestä pitäen ja koristelimme ne useimmiten mm. säilykepersikoita käyttäen (leikkasimme niistä ruusuja ja muita hienouksia). Dippailin ylimääräisiä persikoita kermavaahtoon ja makuyhdistelmä oli mielestäni taivaallinen. Nykyään tuoreet persikat korvaavat kombossa tölkitetyt, mutta tuo yhdistelmä tuo mieleeni mummin, siinä missä saunavihdan tuoksukin. Joka kerta, vääjämäättä, muistot tulvivat esiin. Miten maut ja tuoksut voivatkin viedä meidät niin nopeasti johonkin jo elettyyn ja tuoda ihanat hetket mieleen.

Yksinkertaista ruokaa siis parhaimmillaan. Muistoineen päivineen.

Lattemamma