Aug
8
Kuinka pupu söi salaattia
by Sofia - in Cooking Good things for kids
Meidän tyttöset syövät suhteellisen avoimin mielin vähän kaikkea. Purkka on ollut ainakin tähän saakka eritysen avoin ja reipas syömäri. Hattaran lempiruokiin kuuluvat mm. tomaatti-mozzarella salaatti, pasta pesto, graavilohi ja tuorehernekeitto. Hän syö yleensä melko vähän ja liharuokien kanssa on vielä välillä vähän haasteita. Jos pikkusisko syökin karitsankaretta luusta kuin tikkaria, niin Hattara maistaa pienen pienen palasen varovaisesti haarukasta. Edes lihapullat tms. lasten ikisuosikit eivät kuulu Hattaran lemppareihin.
Ei meillä kuitenkaan ole ollut ruokailun kanssa sen suurempia ongelmia. Chili ei tytöille maistu, mutta eipä ehkä kovin usein noin pienille tuliset ruuat maistukaan. Jotkut haisevat voimakkaammat juustotkin olemme jättäneet suosiolla odottelemaan myöhempää ajankohtaa kun jo tuoksun perusteella tytöt peruuttavat kauaemmaksi. Salaatinlehtiä toivoisin heidän kuitenkin oppivan syömään ja ne eivät tunnu kummallekaan maistuvan. Meillä siis kurkut, kirsikkatomaatit ja muut sellaiset maistuvat kyllä hyvin, mutta itse lehdet eivät niinkään.
Otin ihan tehtäväkseni saada tytöt maistamaan salaatinlehteä. Ymmärtääkseni ihminen tottuu kuitenkin hiljalleen uusiin makuihin kunhan kokeilee niitä tarpeeksi monta kertaa. Tein päivälliseksi bataattipurjopiirasta ja sen lisukkeeksi valitsin mietoa lehtisalaatti jonka päälle puristin vain hieman sitruunamehua. Koristelin tyttöjen omat piiraat vielä pikkuisilla pupujusseilla ja katoin heille keittiöön ihan omat kunnon kattaukset pupuservietteineen. Sitten vain katselemaan mitä käy…
Piirakat maistuivat ja pupujussit katosivatkin pian piiraiden päältä herkkusuihin. Sitten oli aika maistaa salaatinlehteä. Ilmeet olivat kyllä hieman skeptiset. Sain pupuäidiksi tekeytyneenä syöttää pikku poikasilleni salaattia. Hattaran maistettua myös Purkka testaili kiinnostuneena salaattia. Eihän se niin pahaa ollutkaan. Lautasilta ei tällä kertaa kadonnut kuin yhdet pikku lehdet, mutta eiköhän hiljaa hyvä tule.
Syövätkö teillä lapset salaattia aina kiltisti? Mistäköhän johtuu, että juuri ne lehdet eivät tunnu maistuvan vaikka muut vihannekset salaatin seasta katoavat nopeasti parempiin suihin?
Lattemamma
p.s. Bataattipiirakan ohje seuraavaksi!
Piirakan ohjetta ehdinkin jo lukiessa kaipailla, kiitos jo etukäteen! Esikoinen 5v suostuu jo hieman syömään salaattia, ja eväsleivän välissä jopa piti salaatinlehdestä. Muistan tehneeni viherpirtelöitä pojan kanssa, jotta saisin edes jotakin vihreää huijaamalla syötettyä. Neiti 8kk syö sujuvasti “vauvan salaatteja”, esim avocadokurkkuraastetta. Toivottavasti näin tottuisi salaatteihin jo vauvaikäisenä.
Laura, vauvan salaatti kuulostaa tosi suloiselta! <3
Meillä myös samainen ongelma salaatinlehtien kanssa… Kesällä keksin ostaa useampia eri salaattilaatuja ja maistattaa niitä. Sieltähän se valikoitui – ‘rapealehtinen’ friseesalaatti suosikiksi! Hyvänä kakkosena oli myös rapeakuorinen jäävuorisalaatti. Olisi varmasti hyvä järjestää useamminkin pieniä maistelu- ja tutkailutuokioita ja saada hauskan jutun avulla lapset innostumaan. Piirakan reseptiä odotellessa 🙂
Eeva, ihan huippuidea, mehän pidämmekin salaatti tastingin! Kiitos vinkistä ja huomenna piirakan ohjetta.
Meillä 5-v esikoispoika syö mielellään kasviksia ja juureksia tuoreena ja kypsennettynä, mutta jostain syystä salaatinlehdet jäävät salaatista syömättä. Toisaalta poika rakastaa voileivän päällä syödä salaatinlehtiä, kannattaa kokeilla!
Anna, kiitos vinkistä. Toistaiseksi ei ole leivälläkään oikein maistunut, mutta jatkan kokeiluja!
Söpöjä tyttöjä:)
Meillä lapset syövät myös salaatinlehtiä. Aluksi annoin pienet palat salaattia ruokaillessa ja sanoin että pieni pala kaikkea on maistettava ja kun ymmärrystä alkoi tulla enemmän kerroin että salaatti tekee erittäin hyvää aivoille ja tekee viisaammaksi. Noin kolmen vuoden iässä tämä tietoisku sitä seuraavine keskusteluineen on tehonnut jokaiseen neljään lapseeni:) Olisihan se nimittäin ihan hirvittävää jos ei viisastuisi ollenkaan:D
Kiitos Sissi! Ja olisihan se kamalaa jos ei lainkaan viisastuisi :).
Ihana, ihana pupupiiras! :)Ja tuo teidän keittiö on muuten todella tyylikäs ja upea 🙂
Kiitos Ansku!