Jan
13
Kauniit käytöstavat
by Sofia - in Good things for kids
Löysin kaapin perukoilta tämän ihanan pienen laatikon jonka ostimme viime kevään Pariisin reissulta Mille Fêtes liikkeestä. Neiti Hattara on nyt neljä ja häneltä voi oikeasti odottaa kauniita käytöstapoja. Tottakai niitä opetetaan jo heti ihan pienillekin ( mm. ” älä ota lelua toisen kädestä”), mutta kuinka paljon heiltä voi oikeasti odottaa ( ” se on MUN!”). Neljän vuoden iässä kuitenkin syy ja seuraussuhteet ehkä valkenevat jo lapselle ja kaupantädin tai posteljoonisedän tervehtiminen on odotusarvo. Näissä ranskankielisissä korteissa on ihan perus käytöstapoja eri tilanteisiin ja korttien toisella puolella on tilaa muistiinpanoille joihin voi merkitä päivämäärän ja paikan jossa tapojen noudattaminen on onnistunut. Koska haaveissani ( korostan sanaa haave, mitään jatkuvaa käytännön näyttöä tästä ei ole) on kasvattaa pari pientä hyväkäytöksistä ladya, nämä kortit ilahduttivat minua kovasti. Simppeleitä muistutuksia siitä kuinka vaikkapa käyttäydytään julkisissa kulkuneuvoissa ( ei huudeta, ei tuijoteta kanssamatkustajia, ei nosteta jalkoja penkille jne.) tai vaikkapa kun sinut on kutsuttu ystävän luokse juhliin ja olet lähdössä kotiin ( kerro kuinka mukavaa sinulla on ollut, muista kiittää myös ystäväsi vanhempia ja hyvästellä kauniisti). Ei siis mitään kommervenkkejä tai liian vaikeita sääntöjä pienten muistettavaksi ( kuten kuka esitellään kenellekin ensin tms. aikuisten etikettijuttuja) vaan ihan perus käytöstapoja. Nämä kortit toimivat hyvänä muistutuksena siitä mitä kaikkea onkaan hyvä lapselle muistuttaa mieleen eri tilanteissa ja mielestäni on kiva ajatus, että kortit täyttyvät muistutuksena paikoista ja päivistä joissa/ joina on käyttäydytty kauniisti.
Lempi sanontojani onkin ” Kindness and good manners are always in style”. Se on niin totta. Hyvistä käytöstavoista ja pienistä kohteliaista eleistä ei ole kenellekään ollut koskaan haittaa. Tiedän kyllä, että on paljon ihmisiä jotka pitävät tällaisia juttuja höpönlöpönä ja turhana, että lapsille on tärkeämpikin asioita opetettavana, mutta haluan kuitenkin edelleen uskoa, että kauniita käytöstavat ovat avain moneen oveen tässä maailmassa. Se mistä tulemme tai miten paljon omistamme ei ole lainkaan niin merkittävää kuin se miten kohtelemme kanssaihmisiämme. Ja lapsille on hyvä opettaa, että kauniista käytöstavoista se kaikki lähtee.
Ihanaa alkavaa viikkoa,
Lattemamma
p.s. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että edes nelivuotiaalta ei ehkä ( ainakaan väsyneenä) kannata vielä odottaa mitään jatkuvia tähtisuorituksia, mutta jostain on kuitenkin hyvä aloittaa…
I found these cards of good manners for kids in a toy store in Paris ( where else, right?! French are known for their good manners) and as I am a huge fan of well mannered kids (and grownups) I´m going to try and teach the simple manners in them to my children. Most of it is obvious and things we tell them all the time anyways, but it is lovely to have some reminders written down, plus you can then write down their achievements on the other side of the card. Like how well they behaved on public transportation or at a friends house. One of my favorite quotes is “Kindness and good manners are always in style. ” and how very true it is. It really does not matter so much where we come from or how much we have, if we are well mannered and kind to people, we are more likely to make friends and even do well in work life. So better start from the basics at a young age!
Ihana postaus! Olen niin samaa mieltä siitä, että kauniit käytöstavat kaunistavat ja niistä on elämässä paljon hyötyä. Esikoistyttäreni 4,5v osaakin aika hyvin näitä kultaisia sääntöjä (jollei ujous iske ja piiloudutaan äidin helman taakse uuden ihmisen kohdatessa), mutta vilkkaamman 2,5 v pojan kanssa on vielä tekemistä kun jalat eivät esimerkiksi yhtään meinaa pysyä paikallaan. Onneksi poikakin kiittää ja pyytää anteeksi reippaasti. Tavoitteena hyväkäytöksinen lady ja herrasmies 🙂 Mukavaa talvista ja kaunista viikkoa!
Sinulle myös Rouva K.! Ja tosiaan kiitos ja anteeksi on hyvät ihan ensimmäiset ja varmasti ne tärkeimmät “kauniit” sanat.
ihana idea, tuollaiset kortit. se on lapsellekin mieluisa “leikki” – oikeassa elämässä – kunnes tavat porautuvat selkärankaan.. eniten kuitenkin tapajutuissa lapsille merkitsee omien vanhempien esimerkki. Kuinka jo puolitoistavuotias, joka osaa puhua, matkii vanhempien käyttäytymistä: tervehtii kaupassa, kiittää “tiitti paljon” ym. yksinkertaista. se on söpöä! 🙂 mutta tuollaiset kortit olisi ehdottomasti kivat 🙂
Aivan ehdottomasti ella! Tosi hyvä pointti, aikuisen esimerkistähän he oppivat ehdottomasti parhaiten! Ja tosiaan, onko mikään sen söpömpää kuin ihan pienet jotka reippasti tervehtivät tai kiittävät <3!
Tuossa olisi markkinaide tehdä samat suomeksi. Niin ja tietysti ‘jatkoaste’ kouluikäisille. Hyvät käytøstavat ovat kyllä paras ‘käyntikortti’ joka tilanteessa! Pariisista puheenollen… Lapsemme haluavat keväällä kaupunkilomalle sinne ja meillä vanhemmilla ei tietysti mitään sitä vastaan:) Olisi ihana lukea postaus jossa kertoisit ‘koululaisen kohteet’ ja missä päin Pariisia olisi hyvä yøpyä ja mitä alueita ehkä kannattaisi välttää. Mukavia hetkiä ‘käytøskoulun’ parissa:)
Kiitos Marja! Olen tutkaillut tuota Pariisia niin subjektiivisesti itsenäisesti- tai pienten lasten kanssa tehtävien juttujen kautta, että en ehkä oikein osaa neuvoa kivoja koululaisjuttuja. Katsopas babyccinokids blogin kautta, yksi mammoista asuu kahden kouluikäisen kanssa Pariisissa ja hänellä on ollut kivoja vinkkejä sinne. ( linkki tuossa maman blog rollissa)
Kertakaikkisen ihanat kortit. Kuvatkin ovat tosi nostalgisen suloisia. Kyllä se lämmittää mieltä, kun oma pieni juuri 2 v. täyttänyt tyttöni muistaa aina sanoa ‘kiitos’ esim. kaupan kassalla ja ‘anteesi’ kun vaikka hieman osutaan toisiimme. Vanhempien esimerkistä ja matkimisestahan tämä tosiaan lähtee ja haaste on saada nämä sanat ja muutenkin kauniit käytöstavat säilymään läpi lapsuuden ja elämän. Jossain vaiheessa varmasti ujous tulee vastaan. Toivoisin lasteni oppivan kunnioittamaan erityisesti vanhempia ihmisiä ja kohtelemaan muita niin kuin haluaisivat itseään kohdeltavan. Haastettahan tässä kaikessa riittää!
Juuri näin Liina, toivottavasti kuitenkin iskostuvat takaraivoon kun pienenä jo opitaan ja säilyvät siellä…
Ilman muuta – käytöstavat kunniaan! Itse käytän esim. yhteiset kauppareissut hyödyksi sillä tavalla että lapsi menee itse kassalle asioimaan. Äidin / isän läsnäollessa on turvallista harjoitella asiointia ja vaikka vähän ujostuttaisi, on varmasti jälkeenpäin hienoa kun uskalsi. Kättelemistä on hyvä harjoitella tuttujen kanssa (vaikka kun mennään sukulaisvierailulle) jotta se onnistuu sitten tuntemattomienkin kanssa. Ravintolassa lapseni ovat tilanneet itse ruokansa 3-4 vuotiaasta alkaen (nyt he ovat iältään 8 ja 11) ja ravintoloissa sujuu nykyään aivan sujuvasti vaikka ei niissä joka viikko käydäkään. Muita tapoja, vaikka sitä hiljaa olemista (!!) harjoitellaan toki päivittäin kotona. Myönnän, että en jaksa olla loputtoman kärsivällinen näissä asioissa, vaan tavat tehdään aika napakalla tavalla selväksi.
Hyvä vinkki Hanna, erityisesti vähän vanhemmille lapsille. Meidän nelivuotias on niin ujo, että ei ehkä uskaltaisi ihan vielä tehdä ostoksia omatoimisesti (tai tilata ravintolassa), ehkäpä harjoittelemme jossain kivassa tutussa pikkukaupassa… Kiitos ja näkemiin kuitenkin on uskallettava sanoa meilläkin!
Olet kyllä oikeassa, käytöstavat kunniaan! Tyttäreni on oppinut ihanan tavan päiväkodissa, että sanotaan aina ennen ruokailun aloittamista: “Hyvää ruokahalua kaikille!”. Kotonakin ja ravintolassa hän haluaa aina sanoa näin ja siihen pitää vastata: “kiitos samoin”, muita vastauksia hän ei hyväksy 😉
Katja, ihana tyttö!