Wienissä vieraillessani kävi ilmi, että nämä lasipallot ovat wieniläinen keksintö mitä en aikaisemmin tiennytkään. Meillä on jokaisella lapsella omansa. Tämä Bonpointin on hurjan suloinen!

Lasten lahjatoivomukset aiheuttavat meilläkin usein pohdintaa. Kieltämättä olen jättänyt hankkimatta useita lahjatoiveita juuri oman mieltymykseni perusteella. Pikku mamselli toivoi jo kahtena aikaisempana jouluna sellaista furby lelua. Minusta se on ihan kamala ja hintakin melkoinen. Tänä jouluna kuitenkin sen hänelle lopulta ostimme. Tyttö hyppi jouluaattona ilosta, kun paketista paljastui tämä kauan toivottu lelu. Nyt kun aatosta on kulunut pari viikkoa, lelu nököttää huoneen nurkassa eikä sillä ole leikitty sen koomin. Muotilelut ovat mielestäni vihoviimeisiä, mutta ymmärrän kyllä lapsia.

Ihana postaus jälleen Sofia! <3

Uuh – tuota samaa kysymystä meilläkin pohdittiin ennen joulua. Poikien maailmassa in-leluja tuntuu tällä hetkellä olevan Teenage Mutant Ninja Turtles hahmot ja Trasnformers oliot. Kummatkin näistä on minun mielestäni turhakkeita ja vähän (noh) tyhmiä leluja. Suurella osasta pojan kavereista näitä tuntuu kuitenkin olevan enemmän tai vähemmän. Näitä meilläkin on pyydetty ja toivotettu aina säännöllisesti myös jouluksi. Minun kompromissi oli, että ostin 3 pientä Transformers figuria, jotka laitoin adventti-sukkaan yhdessä Tingelingistä ostettujen puisten hedelmien yms kauppaleikkijuttujen kanssa. Jokaisena adventtina poika sai yhden pienen Transformes ukon. Hän oli näihin todella tyytäväinen ja nämä pienet ukot tuntuivat täyttävän hän tarpeensa ja toiveensa. Muuten poika toivoi erilaisia legoja ja näitä hänelle mieluusti ostettiin. Lisäksi hankimme perhelahjaksi koko perheelle muutamia lautapelejä. Näitä pelejä onkin pelattu ahkerasti.

Meillä myös pyritään rajoittamaan lahjojen määrää. Minä ajattelen, että leluja, vaatteita ja pelejä voi ostaa tarpeen mukaan eikä ladata koko lastia aatoksi. Haluan myös, että lapselle joulun merkitys olisi yhdessäolo, lämpö, rakkaus ja rauha materian sijasta. Tämän viestin olemme välittäneet myös Isovanhemmille. Toiset isovanhemmat ostavatkin yleensä joululahjaksi jonkin vaatteen ja kirjan. Toiset lahjoittavat tarpeen mukaan urheiluvälineitä tms tarve-tavaraa. Ja kaikesta huolimatta niitä lahjoja siltikin tuli aika runsaasti.

Olipas hieman sekava kirjoitus, mutta siis samoja ajatuksia, samoja pohdintoja. Tätä tämä vanhemmuus varmasti omien; omien ratkaisujen pohdintaa ja mietintää.

Kiitokset sinulle avoimesta postauksesta. Kuvat olivat ihania. Varsinkin Eiffel torni sykähdytti.

Terkuin, Karkki <3

Näinhän se menee, vaikka itse tahtoisi lapsilleen pelkkää hyvää ja kauniita asioita, niin lasten maku ja toiveet tulee myös huomioida.

Uskon että lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hän saa vähitellen tehdä omat yrityksensä ja erehdyksensä, oli sitten kysymys leluista, ulkonäöstä tai vaikka harrastuksista ja vaikka se tarkoittasi tytöillesi Bratz-nukkeja, punk-hiuksia ja nyrkkeilysaleja. Ja mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän heidän tulee saada päättää itse, jotta he oppivat vähitellen ymmärtämään millaisia he todella ovat ja mitä oikeasti arvostavat. Ja tietenkään en tarkoita ilman rajoja kasvamista, sillä vanhempien on luotava luja kehikko kasvamiselle, mutta tarkoitan niitä asioita, joilla ei oikeasti ole syvällistä merkitystä vaan ovat ohimeneviä vaiheita, itsensä etsimistä.

Minun tyttöni ovat jo hieman vanhempia ja tämän asian kanssa taistelen useasti. Ei ole helppoa antaa lapsen lähteä valitsemaansa suuntaan kun tietää jo, ettei se tie ole aina se paras.

Ihania lahjoja! Minä toivon, että tytöt saisivat jouluna vain muutamia lahjoja eikä valtavaa lahjavuorta josta ei jaksa edes innostua. Olemme puhuneet, että Joulupukki voi toteuttaa muutaman toiveen (nämä ovat yleensä ne meidän itse hankkimat lahjat), jonka lisäksi lahjoja voi saada isovanhemmilta ja kummeilta (isovanhemmillekin olen esittänyt toiveen, että mieluummin aineettomia lahjoja, mutta tämä toive ei aina kyllä oikein toteudu). Ja tunnustan kyllä vältteleväni tietyn tyyppisiä lahjoja toiveista huolimatta, osittain siksi että ne toiveetkin voivat parissa kuukaudessa muuttua ja olen sitä mieltä että kaikkea toivomaansa ei tarvitse saada heti. Toki jos sama toive pysyy pitkään, on mielestäni äidinkin syytä joustaa lahjojen suhteen. Silti harras toiveeni on, että kotiimme ei muuttaisi esimerkiksi niitä hirviöbarbeja tai mitä ikinä ne nyt ovatkaan, ainakaan vielä piiitkään aikaan…

Samaa kysymystä pohdittiin meilläkin ennen joulua. Itse olen aika tarkka millaista tavaraa päästän kotiini, ja samaa haluaisin noudattaa lasten lelujenkin osalta: mielummin vähän ja jotain erityisen kaunista ja mieleistä, kuin paljon hetken mielijohteesta hankittua rihkamaa.

Itse kerään pitkin vuotta omaa salaista Pinterest-kansiotani lahjaideoista lapsilleni. Olen koittanut tehdä enimmäkseen sellaisia hankintoja, joiden uskon säilyvän “aarteina” lasteni aikuisuuteen asti, ja joilla heidänkin lastensa olisi sitten kiva leikkiä aikanaan. Ainakaan vielä lapset eivät ole protestoineet asiasta (he ovat kyllä aika nuoria vielä). Tänä jouluna lasten mielestä kivoimmat lahjat olivatkin juuri näitä huolella valittuja juttuja. Välillä toki joutuu itsekin vähän myöntymään, mutta ihan täysin arvojeni vastaisia leluja en ostaisi. Esim. tänä jouluna hankin tytölle Ti-ti-nalle mekon, joka oli mielestäni aika kallis eikä erityisemmin miellyttänyt silmääni, mutta on ollut tosi mieleinen lapselle. En kuitenkaan ikinä ostaisi esim. jotain vahvasti meikattua “pissis”figuuria tms.

Olen myös sen verran hupsu äiti, että sen lisäksi etten läheskään aina osta lapsilleni heidän (impulssi)toiveitaan, saatan myös myydä kirpputorilla tai muuten poistaa käytöstä lahjaksi saatuja leluja, jotka eivät minua miellytä. En tunne tästä kovin suurta morkkista. Enemmänkin minua mietityttää miten saisin sukulaisille viestittyä, että emme toivo lapsillemme (tai itsellemme) valtavaa tavarapaljoutta ja rihkamaa.

Niin. Tuo on se ikuinen dilemma. Ja kompromisseja teen kokoajan. Minulle on myös tärkeää, että lapsi nk sopii joukkoon – eli ainakin poikien maailmassa on tärkeää, että lapsi on nk “in” jolloin hänellä on ne samat lelut kuin muilla. Muuten jää auttamatta leikeistä ulkopuolelle – ja sitä en lapselleni halua. Onneksi legot ja urheiluvälineet ovat kuitenkin mieluisia. Mutta myös lätkäpelit ja autoradat (näistä taitaa kyllä isäkin olla yhtä innoissaan..!). Mitä tulee tyttöön, on hän vielä niin pieni, että ei juuri ole omaa mielipidettä aiheesta. Huomaan tosin, että ostamani kauniit asiat eivät innosta – mieluisimpia ovat isoveljen “rumat” tavarat :). Joululahjoista minua miellyttivät Corolle mademoiselle nukke ja Punainen Vilac formula -auto. Tyttäreni lempilahjat olivat vaaleanpunainen luistelukypärä ja Muumi rannekello….Ja vaikka itse en välitä bratzeistä saati monster high – nukeista, luulen, että jos hän niitä joskus haluaa ja kavereillakin on, hankin hänelle sellaisen. Vaikka toivoisin tyttöni olevan juuri sellainen kuin millaisena pikkutytön ideaalimaailmassa näen, on tärkeää, että hänellä on oma tyylinsä ja omat mieltymyksensä – näin hänestä varmasti muokkautuu omanlaisensa persoona (vaikka tämä tuskallista välillä onkin…). Mutta kyllä – en minäkään pienenä kaikkia halujani saanut läpi. En saanut koskaan haluamaani Dingo -paitaa saati laittaa esim bändikuvia huoneeni seinille (thank god näin jälkikäteen ajatellen!).Ja ihan selvisin tästä katastrofista ilman traumoja :). Eli kyllä ne lapsetkin ilman Bratzejä pärjää – jos et sellaista halua hankkia :).

Hard one….
I thi I that if it doesn’t go against your families moral values, then maybe it’s ok to get something that’s “in style” and let the fad pass…
For instance, I personally don’t like Hello Kitty- but the girls do, and they feel happy with it. It won’t last forever and they can choose one thing as such.
Playing with guns, on the other hand, is something I find morally not ok and actually inspires meatier behavior so will explain why not ok for our family..
Imposing our personal taste on the kids feels bossy and the kids dont defrentiate with what’s “correct ” and what’s just “moms crazyness”…. Choose your battles.

Ihania lahjoja ja erityisesti teltta aivan huippu! Hyvä pohdinnanaihe tämä lahja-asia. Mä kannatan ajatusta: vähemmän lahjoja ja tarkkaan ajateltuja sellaisia. Osittain toiveet huomioivia ja osittain joku yllättävä, saajaa ilahduttava idea. “Krääsää” pyrin välttämään, samoin “kaverillakin on” -vaatimusta. Silloin kun olen siihen heltynyt, on yleensä kyse ollut jostain muotikrääsästä, jonka käyttö on jäänyt lyhyeen. Meillä lisähaaste lahjojen suhteen tulee siinä, kun perheessä on viisi samaa sukupuolta olevaa lasta ja tietynlaista tavaraa on jo aivan riittävästi. Silti toiveet liittyvät nuoremmillakin niihin samoihin asioihin. Meidän viisivuotias toivoi hartaasti Legon poliisiasemaa. Yritin ohittaa asian sanomalla, että meillä on jo kaksi asemaa ennestään (tämä hänen toivomansa oli toki jälleen uusi versio). Olisitte nähneet pojan onnen ja ilon, kun hänen haaveensa kuitenkin toteutui syntymäpäivänä. Hellyin siis toiveeseen. Eihän meille tarvitsisi ostaa enää yhtäkään lelua, mutta jokaisella on silti oikeus omaan juhlapäivään ja iloon. Jouluna pyrin toteuttamaan jonkun jokaisen toiveista, mutta pitkälle mietin itse lahjojen järkevyyttä, tarpeellisuutta, pitkäkestoisuutta ja ilahduttavuutta. Annetaan jouluna viisi lahjaa per lapsi (määräkatto auttaa lähinnä itseäni pysymään kohtuudessa ja suunnittelemaan lahjat tarkkaan), joista yksi on kirjapaketti. Illalla annettavien lahjojen (5) lisäksi kaikille löytyy aattoaamuna uusi yöpuku saunasta, kuusen alta jotain tekemistä aattopäiväksi ja joulusukasta joku herkkuyllätys. Aattona annamme myös koko perheelle yhden yhteisen lahjan, jossa on uusi perheseinäkalenteri, koko perheen elokuvia, herkkuja leffojen ajaksi, joku lautapeli ja tänä vuonna oli lisäksi uudet sähköhammasharjat kaikille. Pikkupoikia haasteellisemmat ovat isot pojat, joiden toiveet ovat jo aivan eri luokkaa, kaikenlaista elektroniikkaa. Samalla korostuu myös kaveripiirin merkitys, kuka mitäkin on saanut ja vertailu on kovaa. Esimerkkinä viisivuotiaan lahjat: 1. legopaketti (pojan toive) 2. Sylvania-talo 3. karhuasu roolileikkeihin, joita meillä leikitään paljon 4. kirjapaketti ja 5. Schleicin eläimiä ja niille vanerista koottava talli ja koirankoppi (pikkuveli sai samaa sarjaa) ja rajat rikkova jemmaan unohtunut kuudes lahja: Brion junaradan osa.

Kiitos kaikki hirmuisesti hyvistä kommenteistanne! Minuakin mietityttänyt juuri tuo, että en missään nimessä halua “vaimentaa” tyttöjen omaa makua ja jos nyrkkeilysalit tai muu sellainen kiinnostaa niin siihen kannustamme tietenkin. Toisaalta juuri se turhan krääsän hankkiminen tuntuu ehkä “turhalta” kun todennäköisesti se rakkaus ei ole niin kovin pitkäkestoista ja jonkinlainen “eettinen” mielipidekin minulla on “muovikrääsän” hankinnasta. Hyviä ajatuksia kaikilla, kiitos todella niistä!
Thank you also Ita for your great comment ( and you will understand my reply above for sure)!