Feb
15
Sharing a room
by Sofia - in Good things for kids
Our girls share a bedroom. As many of my parenting decision this one was just something I always felt was right. Obviously we only have one bedroom for them to share so it was partly a rational decision too. But I felt that as long as they are small and great friends they would be happier and feel safer in one bedroom. So I never even questioned it.
Jakavatko teillä lapset huoneen? Olisi kiva kuulla vähän teidän kokemuksianne siitä mikä järjestelyssä toimii ja mikä ei. Meille se on jotenkin ollut aina itsestään selvyys, että lapset ovat samassa huoneessa kun he ovat vielä pieniä ja tulevat erinomaisesti toimeen keskenään. Olen jopa välillä miettinyt, että lapset olisivat hyvin voineet nukkua pienessä parisängyssä koska he tykkäävät käpertyä jonkun kainaloon iltaisin. Nyt he ovat hieman toivoneet kerrossänkyä ja olenkin katsellut kivoja vaihtoehtoja välillä sivusilmällä. Nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä ajankohtaisia päätöksiä. Alla englanniksi hieman pohditaa jaetusta huoneesta…
But then I was asked how we do it and if I have great tips for kids sharing a room. For us it has worked really well so far. The girls are very close at age with under 2 years of age difference and they get along very well so only recently has Cotton Candy started to ask if she could have her own room. The reason for it is her being a neat person and her little sister not so keen on cleaning the room. But other than that they are doing great in there. At night they go to bed at the same time and it´s actually Cotton Candy, who is older, that falls asleep first practically every night. Bubble Gum has a tendency to procrastinate when it comes to falling asleep and she tries all the tricks in the world ( we all know or have heard of) to get out of sleeping. But I think I remember her big sister being just like that at her age so we trust it passes ( and no, we do not cater to her every need of water and bananas after bed time!). But her sister is probably so used to Bubble Gum sleeping in the same room that her little shenanigans do not wake Cotton Candy up. I was a bit at loss trying to think for tips on sharing a room ( as I never really thought about it that much or the alternative really) so I asked both my friends on FaceBook and a very dear friend who has kids also sharing rooms. So I´m sharing their insight here too.
A very good point my friend had that we actually had not thought so much about, but will in the future, is giving them some personal space in the shared room. Like your own shelf. My kids pretty much share everything. Obviously they have their own belongings , dolls and such but they are so used to sharing, the lines of personal belongings in that room are probably quite blurry to them. She said that sharing a room encourages also sharing other things but it´s good to have that personal space, my little shelf or my bed.
She also had the wonderful point that I loved and enjoy witnessing at nights… the girls sharing their thoughts and talking together and coming up with great little plans and ideas. I´m sure as they grow older this part will get even better and I would be sad to separate them to different rooms until they are knocking on pre teen doors and need privacy amongst that personal space.
Another friend pointed out that traditionally families have shared rooms for practical reasons ( like the cold in the Northern countries) and surely the lack of space when people lived in far smaller apartments. And they still share in many cultures but the Western individuality has come to play it´s part in this and now we feel a baby needs to be moved to her own room as soon as possible etc. ( I´m fundamentally a co-sleeper at heart and still love occasionally waking up in a bed that is full of little feet and warm tummies and rosy cheeks)
I know that what works in one family surely may not work in another. Some kids may be close in age but quarrel a lot or have very different sleeping schedules. We let the kids come to our bed if they wake up in the middle of the night or early morning and often do wake up in the morning with an extra person sleeping happily between us. But neither of us even wakes up to bring her back to her own room and she does not keep us awake. Some kids kick and turn or the parents are not as sound sleepers. I believe whatever is the best sleeping arrangement for you is the right one in your case. There is no one right answer to this. And as you can see I did not have any really helpful tips about sharing a room if it´s just for a few weeks during a holiday or so as for us it works without thinking about it too much.
Do your kids share a room? Could you share your helpful tips!
Lattemamma
All photos of great shared bedrooms from Restoration Hardware.
Meillä lapsilla (2,5 vee ja 6 vee) on yhteinen huone ja nyt viikonloppuna ostettiin heille kerrossänky joten tästä lähtien nukkuvat myös samassa huoneessa.
Leluja on paljon, tyttöjen, poikien ja unisex joten sekamelaskaa on, mutta se ei meitä haitta. Kunhan on paljon säilytys laatikoita jotta saa tavaroita piiloon niin tavaroiden plajous ei haittaa.
Työllä on oma leikknurkka, keittiöleikit, nukkekoti, ja nukkesänky. Pojalla taas om kirjoituspöytä. Loput ovat ns yhteistä.
Hyvin leikkivät yhdessä ja erikseen.
Oli hauskaa huomata nyt viikonloppuna kun menivät nukkumaan uuteen sänkyn miten juttelivat keskenään kun makasivat sängyssä. Kyselivät miten menee, ja onko kivaa kun on uusi sänky, ja että yläkertä on minun ja alka kerta sinun…. 🙂
Postissa on tulossa molemmille omat pikkulokerikkohyllyköt mihin voivat laitta omat pient suosikki esineet.
Meillä olisi mahdollisuus tehdä lapsille omat huoneet mutta jotenkin tuntuis turhala että 2,5 vuotialla olisi oma huone, Tuskin hän viettäisi huoneessä mitenkään hirveesti aikaa yksin.
Eri asia sitten kun vanhempi alkaa olemaan siinä iässä että haluaa omaa rauhaa ja tilaa varmaan noin 8-10 vuoden ikäisenä.
Mukavaa viikon alkua!
Meillä on 6- ja 5- vuotiaat jakaneet huoneen ja (huolimatta siitä pitkään toivotusta kerrossängystä jonka syksyllä saivat), jakavat usein myös saman sängynkin. Kummallakin on oma vaatekaappi, jossa on myös yksi hylly omille tavaroille, muuten kaikki on yhteistä. Järjestely on toiminut loistavasti tähän saakka, mutta nyt tuleva koululainen on selkeästi alkanut kaipaamaan omaa tilaa. Meillä ei ole kaikille lapsille omaa huonetta, mutta keskimmäinen oli itse sitä mieltä, että voisi jakaa huoneen pian kaksivuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Eli luulen että kesällä pyöräytämme huoneita uudestaan niin, että koululaisella on sitten oma huone ainakin toistaiseksi. Jos meillä olisi kaikille omat huoneet, luulen että tuo koulunaloitus olisi muutenkin se vaihe kun omaan huoneeseen siirryttäisiin, mutta nyt eletään näin kuukausi kerrallaan ja tehdään huonejakoja tarvittaessa uusiksi. Minäkin kuuluun niihin ihmisiin, joita ei yhtään haittaa pienet kasvot tyynylläni, joten kovasti epäilen, että omasta huoneesta huolimatta meidän koululainenkin löytyy aika ajoin vanhempien makuuhuoneesta nukkumasta. 🙂 Mukavaa viikkoa!
Meillä kerrossängyn avulla on saatu hieman omaa tilaa yhteiseen huoneeseen. Erityisesti isosiskoa (5v) ajatellen yläpedistä tehtiin hänen valtakuntansa missä on oma valo ja hylly pikkuaarteille. Pikkuveljellä (3v) ei ole sinne asiaa ilman, että isosisko antaa luvan ja on aikuinen vahtimassa. Sen lisäksi että isosiskolla on se oma paikka on tämä myös turvallisuuden kannalta tärkeää koska juuri kolme vuotta täyttänyt on vielä liian pieni seikkailemaan yläpedillä yksin.
Alkuun tämä järjestely kismitti pikkuveljeä ja diplomatiaa tarvittiin välien selvittelyyn. Tämä vaihe meni kuitenkin nopeasti ohi ja nyt järjestely on molemmille mieluisa.
Pikkuveljellä on toki myös oma pesänsä hyllyineen ja valoineen.
Vaatteiden ja tavaroiden järjestyksessä pitäminen sen sijaan tuntuu olevan jatkuvasti elävä projekti. Juuri nyt pikkuveljelle olisi hyvä saada vaatteet siten, että pääsisi itse valkkailemaan ja tutkimaan vaatteita paremmin ja saisi ehkä vähän lisämotivaatiota itsensä pukemiseen.
Yksi vaihtoehto olisi omat lipastot mutta kaksi lipastoa yhdessä (vaikkakin ihan hyvän kokoisessa) huoneessa on ehkä liikaa.
Mutta ehkä siinä onkin se havainto: vaiheena vauvasta koululaiseen on niin muuttuva ja vaiherikas matka varsinkin kun on kaksi eri ikäistä lasta siinä välillä, että päivitystä siihen mitä, miten ja kenelle on tarjolla lastenmaailmassa saa tehdä vähintään kerran vuodessa tai vuoden aikojen mukaan tai “lelusuman” yllättäessä.
Hei!
Meillä tytöt on edelleen samassa huoneessa kunnes laajennus taloon saadaan tehtyä. Ja hyvin sujuu 🙂 En ole suostunut luopumaan alakerran tv-huoneesta, koska heillä on käytössään myös yläkerran aula, jossa on työpöytä ja leikkitilaa. Tyttöjen huoneeseenhan rakennettiin silloin kiinteä sänky/säilytyssysteemi puusepällä ja olemme olleet siihen tyytyväisiä. Harmi, ettei ole enää sitä omaa blogia, johon voisi linkitellä :/ Olen ajatellut, että järjestely toimii vielä sen vuoden pari ja sitten A väistämättä haluaa enemmän omaa rauhaa 🙂
-Eeva
Täydellisiä sänkyjä! Mitenköhän tuollaisen saisi Suomeen? Meillä 5 ja 3 vuotiaat samassa, pienehkössä huoneessa. Meillä oli tosi massiivinen kerrossänky, mutta luovuin siitä sillä huone oli liian tukossa sen takia. Tuollainen upea sopisi meillekin hyvin, ja se kyllä säästää lattiatilaa paljon 🙂
-Sanna
Kauniita kuvia olit löytänyt! Meidän nyt 6v ja 4v pojat jakoivat huoneen viime syksyyn asti. Vanhemmalla oli ollut oma huone 3-vuotiaaksi ennen kuin muuttivat yhdessä yhteiseen isompaan huoneeseen (pikkuveli oli silloin vajaa 1v.). Aluksi vanhempi kaipasi omaa huonettaan ja kyseli milloin saa sen takaisin. Viihtyivät kuitenkin hyvin yhdessä ja itse nautin myös yhteisen ison huoneen “sisustamisesta”. Leluilla oli omat paikkansa, huoneeseen mahtui myös pieni askartelupöytä ja isompi leikkipöytä. Lelujen ja tavaroiden säilytykseen käytettiin koreja, “hatturasioita” ja salkkuja sekä postilaatikoita. Huoneen seinällä oli vanha mauste/lautashylly, jossa oli myös pienet laatikot “aarteille”. Kirjahyllyyn mahtui myös tavaraa, samoin vaatekaappiin. Roolivaatteille oli oma pieni naulakko. Vanhemman pojan legoinnostuksen myötä hänelle ostettiin sängyn päälle seinälle puinen lokerikko legoukkeleille. Nuoremmalla oli vastaava silmäautoilleen. Tietty ikävaihe oli vähän haastava, kun nuorempi rikkoi legorakennelmat. Ei oikeastaan kuitenkaan tahallaan, vahingossa. Sitten kun nuorempi lopetti päiväunet, menivät yhtäaikaa illalla nukkumaan ja se oli ehkä kaikkein parasta (tai ainakin liikuttavinta) aikaa, kun hetken sängyissään juttelivat ja heti aamusta oli kaveri. Varmasti olisimme jatkaneet näin, ellei meille olisi syntynyt vielä yksi pikkuveli 😉 Olimme jo pohtineet kerrossängyn hankkimistakin. Nyt kun 4- ja 6-vuotiailla on omat huoneet (tosin ihan vierekkäiset), kaipaa nuorempi yhä etenkin iltaisin yhteistä huonetta. Oman huoneen saatuaan sanoi, että kaikki taulut pitää laittaa samalla lailla kuin vanhassa huoneessa 🙂 Toisaalta 6-vuotias on nauttinut, kun tykkää pitää huoneensa siistinä eikä oo toinen sitä sotkemassa ja saa nyt rauhassa rakentaa legocityään. Leikkivät kyllä päivittäin tunti tolkulla myös yhdessä joko jomman kumman huoneessa tai yhteisissä tiloissa. Aika näyttää, miten meillä vielä huoneita pyöritellään. Viime syksynä aloitettu isompi huoneidenvaihtourakka alkaa vasta nyt olla loppusuoralla, iahn heti en samaan lähde. Nyt on kuitenkin neljällä pojalla omat huoneet ja 1-vuotias on meidän kanssa samassa huoneessa, siinä “master bedroomiksi” alunperinkin suunnitellussa, jonka pikkupojat jakoivat muutaman vuoden ajan. Se on meidän talon suurin makuuhuone ja järkevintä oli ottaa se käyttöön kolmelle hengelle.
Meillä myös ollut aina selvää että lapset jakavat huoneen, olen ajatellut heidän saavan turvaa toisistaan ja he ovat aina viihtyneet erinomaisesti keskenään.
Lapset ovat 8v poika, 6v tyttö ja 1,5v tyttö. Pojalla on oma huone, jossa on kerrossänky ja tytöillä on oma huone jossa ei ole sänkyä ollenkaan. Isompi tyttö nukkuu kerrossängyn alapedissä ja poika yläpedissä, tytön tavarat ja vaatekaappi on kuitenkin tyttöjen huoneessa. Kumpikaan heistä ei vielä ole pyytänyt tai vaikuta kaipaavan yksityisyyttä öisin vaan homma toimii mainiosti ja mulla on lämmin fiilis juurikin siitä supattelusta ja hihittelystä mikä iltaisin makkarista kuuluu 🙂 Kuitenkin päivisin jos pojalla/tytöllä on kavereita niin saavat “omaa rauhaa”.
Nuorimmainen tyttö nukkuu meidän huoneessa vielä mutta tarkoitus on ehkä kesällä, ehkä syksyllä, ostaa pojalle oma sänky ja siirtää kerrossänky tyttöjen huoneeseen niin että sitten nuorempi tyttö saa alasängyn ja vanhempi siirtyy yläsänkyyn. Edelleen säilyy tytöillä unikaveri siskosta ja varsinkin nuoremmalle pidän sitä erittäin tärkeänä, saan itse paremmin unta kun tiedän ettei pieni nuku yksin vaan siskon kanssa 🙂 Sängyn siirrolla ei kuitenkaan ole mikään kiire vielä, kaikki toimii nytkin hyvin. Isompi tyttö odottaa innoissaan sitä että saa yläpedin ja tulee pikkusiskonsa kanssa niin hyvin toimeen että tälläkään ikäerolla en usko mitään ongelmia tulevan vielä aikoihin jaetusta huoneesta. Ikäero tyttöjen välillä on sen verran kuitenkin että jos ja kun isompi haluaa kavereidensa kanssa leikkiä keskenään tyttöjen huoneessa niin saa kyllä tehdä niin, otan pienemmän sitten alakertaan minun kanssani puuhastelemaan.
Meillä on 3- ja 5-vuotiaat tytöt, jotka jakavat kaupungissa makuu- ja leikkihuoneet ja maalla makuuhuoneen. Näin on ollut siitä lähtien kun pienempi oli noin puolivuotias. Olemme ajatelleet että siirrämme tytöt omiin huoneisiinsa kun isompi menee kouluun. Maalla huoneita on vain yksi, joten sinne tytöt saavat kerrossängyn. Meillä itse asiassa on jo tuo kerrossänky, nyt vaan isommalla tytöllä on molemmat sängyn osat käytössä ja pienempi nukkuu vielä pinnasängyissä. Meillä makuuhuoneen jakaminen onnistuu, koska tytöillä on samalainen rytmi ja isompi tyttö nukahtaa helposti, vaikka pienempi vielä sinnikkäästi huutelee erilaisia toiveitaan ties kuinka pitkään…
Kuten sanoit, mikä toimii toisella, ei välttämättä tässäkään tapauksessa toimi toisella. Mutta huonejärjestelyissä mielestäni usein määrääviä tekijöitä ovat lasten sukupuoli sekä ikäero. Kuten edellä olevat ovat todenneet, koulun aloitus yleensä käynnistää oman huoneen kaipuun (etenkin jos pikkusisarus on selvästi nuorempi). Meillä nuoremman aikaiset herätykset loppuivat, kun hän sai oman huoneen!!! Nukkuu selvästi isoveljeään kevyemmin etenkin aamuyöstä, joten ilmeisesti heräsi klo 5-6 isoveljen “ääniin”.
Kiitos tuhannesti kaikille hyvistä kommenteistanne koskien aihetta!