Sep
8

Living in the city

by Sofia   -   in Interior design

Yksi kysymys blogiini oli, olenko aina asunut Helsingin keskustassa ja olenko koskaan asunut omakotitalossa. Entä voisinko kuvitella asuvani muualla?

Olen asunut kerrostalossa koko elämäni. Olen syntynyt Katajanokalla, mutta muutimme pian sen jälkeen Tapiolaan ja Pohjois-Tapiolaan jossa olen asunut lähes koko lapsuusikäni. Helsinkiin muutin takaisin heti lukion jälkeen. Olen toki monesti pohtinut kuinka ihanaa olisi olla ” kartanon rouvana”. Minusta olisi toki hienoa jos neliöitä olisi tuplasti enemmän, olisi tilaa ja lääniä levitellä kaikkia ihania sisustusjuttuja.

Puutarhakin olisi haaveissa niin ihana, vaikka en sitä todellisuudessa osaisikaan hoitaa. Rakastan kuitenkin asumista Helsingin keskustassa vanhassa kauniissa talossa. Tämä asumismuoto tuntuu enemmän omalta ja vanhoissa kerrostaloasunnoissa sieluni vaan lepää.

Keskustassa kaikki on käden ulottuvilla ja lähes kaikkialle on kävelymatka tai vähintään raitiovaunulla pääsee. Lenkkimaastotkin ovat kauniit kun rantoja pitkin juoksee tai käy keskuspuistossa lenkillä.

DSC_0937-e1489400610397-500x754

DSC_0911-500x331

DSC_09251-e1489400762711-500x754

Myös sisustustyylistäni kyseltiin ja niemonmaan siitä, olenko perinyt sen lapsuudenkodistani. Vastaus on kyllä ja ei. Varmasti tyyli on paljon sieltä lähtöisin, mutta oma lapsuuden kotini oli huomattavasti modernimpi. Meillä oli enimmäkseen design huonekaluja yhdistettynä antiikkiin siellä täällä. Kylppärit ja keittiöt ovat kaikissa lapsuuden kodeissani olleet hyvin minimalistiset ja valkoiset. Suuret taideteokset ovat ehkä yksi asia joka on tarttunut lapsuuden sisustuksesta erityisesti. Muuten kotimme on kyllä huomattavasti ” romanttisempi” kuin lapsuudenkotini oli.  Ehkäpä omakin linja taas vähitellen palaa enemmän uuden ja vanhan yhdistelyyn jossain vaiheessa. Tyylihän saa kasvaa ja muuttua ajan ja elämänvaiheen mukana.

DSC_0015-500x331

DSC_0038-e1489402880661-500x754

Joku kyseli vielä säilytysratkaisuista ja mm. siitä missä säilytämme kirjoja. Näissä jo keväällä ottamissani kuvissa näkyy muutamia näistä säilytysratkaisuista. Useimmat lukukirjat laitan lukemisen jälkeen kiertoon seuraavalle mm. siitä syystä ettei niille yksinkertaisesti ole sijaa. Seuraavaan ( mahdolliseen) asuntoon toivon kyllä kunnon kirjahyllyä tai jopa ns. kirjastohuonetta johon saisi sekä kirjoille tilaa niin myös musiikille ja vaikkapa pianolle. Muita kirjoja kuten mm. sisustuskirjoja joita meillä on myös pilvin pimein säilytämme mm. sohvapöydällä, olohuoneen lasikaapissa ja jopa pinoina ikkunalaudalla sisustuselementtinä. Keittokirjoja minulla on aivan liikaa myös ja niitä säilytämme keittiön kaapeissa. Lasten kirjat ovat meillä lastenhuoneessa sijaitsevassa kirjahyllyssä johon mahtuu pari riviä peräkkäin. Kirjoja täytyy vain muistaa aina välillä ns. kääntää jotteivat ne takana olevat unohtuisi lukurotaatiosta. Sen lisäksi olemme kirjaston ja minä myös e-kirjojen aktiivisia käyttäjiä. Mutta haaveilen siis enemmästä säilytystilasta ja nimenomaan juuri kirjoille sillä olisi aivan erityisesti tarvetta!

Kaunista viikonloppua!

Lattemamma

5 COMMENTS
|
2,962 VIEWS
|
Partager sur Facebook
5 comments on “ Living in the city „
Barbamama, on September 8, 2017

Mielenkiintoinen kirjoitus! Tuli ihan ikävä kerrostaloon keskustaan. Olen asunut melkein koko elämäni vanhoissa kerrostaloissa Helsingin kantakaupungissa, ja luulin että se olisi minulle ainoa mahdollinen asumismuoto. Sitten tapasin mieheni, joka ei voisi kuvitellakaan asuvansa kerrostalossa. Alkuun oli pieni shokki muuttaa paritaloon pientaloalueelle, mutta lohdutukseksi sain kirjastohuoneen, jollaisesta olin aina haaveillut. Minullakin on liikaa kirjoja, ja nyt ne ovat vihdoin siististi yhdessä paikassa. Nykyisin rakastan rauhallista ja luonnonläheistä asuinaluettamme, ja mietin usein, että jos en olisi tavannut miestäni, en olisi koskaan tullut kokeilleeksi tällaista elämää, joka onkin ihanaa. Huomasin myös, että varsinkin nyt kun on lapsi, oma piha on tosi kätevä olla olemassa, ja rattaat saa suoraan ulko-ovesta kuraeteiseen.

Täti Ruskea, on September 9, 2017

Olipas kiva ja mielenkiintoinen postaus! Itse en ikinä haaveillut omakotitaloasumisesta. Meillä oli haaveena asua kaupungin keskustassa. Ensimmäinen oma kotimme olikin juuri sellainen. Vanha ihana talo korkeine huoneineen ja kakluuneineen, turvallinen pihapiiri ja naapurit ja vain pieni kävelymatka “torille”. Asunto oli riittävän kokoinen myös lapsiperheelle ja sinne syntyikin kaksi vanhinta lasta. Esikoisen taaperovuosina jotenkin itsellekin yllätyksenä syttyi ajatus talon rakentamisesta ja siihen kuluikin toisen lapsen vauvavuosi. Emme olleet mieheni kanssa milloinkaan asuneet omakotitalossa. Ajatus talon pohjasta kuitenkin syntyi melko nopeasti ja yli kymmenen vuoden ja perheen kasvamisen jälkeen, olemme yhä tyytyväisiä sekä pohjaratkaisuun, että ylipäätään rakentamisratkaisuun. Huomaan kuitenkin, että mieli vetää edelleen keskusta-asumisen puoleen ja uskonkin, että lasten kasvaessa ja kotona asuvan perheen pienetessä, voimme hyvinkin muuttaa jälleen keskustaan. Ps. Haaveilemani kirjastohuoneen sain muuton myötä, tosin pienimuotoisena se oli kyllä jo kaupunkiasunnossakin :)

Kirsi, on September 11, 2017

Enpä voisi kuvitellakaan asuvani kerrostalossa saati Helsingin keskustan lähettyvillä. Asumme rivarissa, jossa on oma pieni piha ja yhteinen piha-alue kiva ja suojaisa. Lapset voi päästää yksin ulos ja he voivat aivan rauhassa skuuttailla, pyöräillä, leikkiä piilosta, seikkailla ja kiipeillä, mennä pihakavereille ja pelata pihapelejä. Ei tarvitse pelätä autoja, koska asumme päättyvän tien päässä ja meillä on kaiken lisäksi vieressä iso asfaltoitu kääntymispaikka, jossa kukaan ei käänny. En tiedä miten esim. tuon 5veen kanssa voisin asua kerrostalossa. Nyt hänkin saa temmeltää pihalla kavereiden kanssa ihan rauhassa ja ikkunasta näen hänet koko ajan. Ja kesän kun pitää oven auki, kuulee myös kaiken. :)

Sofia, on September 13, 2017

Barbamama, Täti Ruskea ja Kirsi,

Ymmärrän kyllä niin hyvin juuri nuo syyt asua muualla kuin keskustassa kerrostalossa. Ja tosiaan, olisihan se kiva kun voisi päästää lapset keskenään leikkimään pihalle. Olen muuten huomannut, että mm. ystävilläni jotka asuvat Espoossa juurikin Kirsin kuvaileman tyyppisessä rivitalossa oppivat lapset ehkä vähän aiemmin mm. pyöräilemään ja liikkumaan itsenäisesti ulkona. Tosin ei Etelä-Helsingissäkään ( tietyillä alueilla ainakaan) ole ihan hirveästi liikennettä jatkuvasti. Esim. Skattalla ja Krunassa lapset oppivat aika nopeasti kulkemaan yksin vaikkapa kaverin luokse naapurin kortteliin jne. Mutta en toki viisivuotiasta päästäisi missään nimessä yksin ulos!

Karkki, on September 18, 2017

Tämä oli mielenkiintoinen postaus ja tämän innoittama juteltiin miehen kanssa pitkään lauantai-iltanan punaviinilasillisen kera, että voisiko meidän perhe asua kaupungissa. Miehen kanssa molemmat olimme sitä mieltä, että kyllä, ehdottomasti… Ei ehkä aivan kantakaupungissa mutta hoodeilla Munkkiniemi, Lauttasaari hyvinkin. Lapselle vaan muutto kaupunkiin olisi varmasti ihan liian suuri muutos. Nythän lapsi liikkuu kaveriporukassa oman kylän alueella suht vapaasti, rakentelee majoja metsään, kulkee omin nokin lähimetsässä jne jne. Helsingissä käydessä hän muistaa aina todeta, “en käsitä kuinka ihmiset voivat asua keskellä kiveä, täällä ei ole metsää, eikä puita, eikä hirviä eikä luontoa”. Vaikka minä näenkin Helsingin vihreyden, niin ymmärrän myös lapseni kivikylävertauksen. Ihanaahan on se, että kaikilla on valinnanvapaus asua siellä missä hyvältä tuntuu. Elämän muuttuessa, näitäkin voi pohtia <3.

Hyvä alkavaa viikkoa! Tänään oli ihanan raikas ilma, kun aamulla vein koiran ulos.

Leave a comment
name
email
url
message