Feb
1

Letting go

by Sofia   -   in Random

Tänään hyvästelemme rakkaan kodin ja siirrymme eteenpäin katse kirkkaana kohti tulevaa. Luovutamme asunnon sen uusille omistajille jotka saavat toivottavasti viettää siellä aivan yhtä upeaa elämää kuin me saimme. Asunto oli täydellinen vauva- ja taaperovuosille. Siellä oli erittäin rauhallinen, pehmeä ja lempeä tunnelma. Uskon, että tytöillä oli hyvä kasvaa siellä pieniksi koululaisiksi. Oppia kävelemään, puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Kuunnella satuja vanhempien kainalossa ja kylpeä kahdestaa tassuammeessa. Siellä minä kasvoin kahden lapsen äidiksi ( koska toki Hattara oppi jo monta edellä mainituista asioista edellisessä kodissamme jossa hän kasvoin lähes kaksi vuotiaaksi). Asunnossa on askarreltu ja leivottu, on opittu petaamaan sänkyjä ja peseytymään itsenäisesti. Siellä on rakastettu ja siellä on välillä vähän riideltykin, korotettu ääntä ja opittu pyytämään ja antamaan anteeksi. On oltu huolissaan ja suurien tunteiden äärellä. On koettu ihan hirmuisesti hyvää. Se on jaettu vanhojen ystävien kanssa ja siellä on luotu uusia ystävyyssuhteita. Ja siellä on juhlittu monta ihanaa merkkipäivää.

Kaipaamme kotia varmasti vielä hetken, ainakin kunnes uusi on valmis, mutta kohta on aika asettua uuteen rytmiin. Uuteen kaupunginosaan johon aina halusimme muuttaa. Uudessa kodissa kasvamme perheenä uuteen elämänvaiheeseen. Siihen jossa meillä todella on koululaisia, tulee itsenäistymisen vaihe, hetken päästä jo teini-ikä, ehkä tyttö- tai poikaystäviä. Eihän sitä toki koskaan tiedä kuinka elämä meitä kuljettaa ja mitä kaikkea ehdimme uudessa kodissa nähdä ja kokea. Onneksi sinne lähtee mukana ne kaikkein tärkeimmät, sekä omaisuudesta, että erityisesti ne kenen kanssa jaamme uutta kotia. Tänään itken viimeisen kerran haikeuden kyyneleet ja kiitän ihanasta ajasta ja sitten päästän irti ja suuntaan elämässä uuteen seikkailuun käsi kädessä kaikkein rakkaimpieni kanssa.

Ihanaa viikonloppua!

Lattemamma