Feb
13

Aamuista, kaikella raikkaudella

by Sofia   -   in Random

Ensinnäkin näin ihan aluksi tuhannet kiitokset teille kaikille jotka jätitte eilen toiveenne aiheista joista voisin kirjoitella. Nappaan nyt niistä kiinni ja teen aiheista juttuja. Joku toivoikin enemmän henkilökohtaista otetta, aitoutta. Jotenkin helposti ajattelee, että ketään nyt tuskin kiinnostaa missä vaatteissa oma lapsi lähtee ovesta ulos tai miten oma arki rullaa samaan tapaan kuin muillakin. Juurihan sitä kuitenkin itsekin varmasti haluaa muilta blogeilta joita lukee. Nähdä kuka kirjoittaa, huomata, että muillakin on “ihan tavallisia” päiviä. Kenenkään elämä ei ole vain juhlia, kaikilla meillä on arki. (Haluan kuitenkin pitää aihealueet täällä iloisina ja positiivisina enkä kovinkaan provosoivina. Enkä nyt myöskään ymmärtänytkään niin, että kukaan haluaisi nähdä kuvia siitä kuinka Purkka syö puuroa aamulla niin, että ilman sateenvarjoa ei kovin lähelle kannata yrittää… tai ehkäpä te nyt kiinnostuitte juurikin siitä, mutta tiedätte mitä tarkoitan…).

Olen ihan livenäkin mielestäni positiivinen ihminen ja toivon, että elämäniloinen asenne välittyy myös näppäimistön kautta aitoutena eikä niinkään pinnallisuutena. Yritän tuoda aidon minäni tekstieni läpi sinne ruudun toisellekin puolelle. Kiitos kannustuksesta tuoda enemmän itseäni tänne! Nyt minun omin sanoin aamuista, kaikella raikkaudella…

Päivä alkaa yleensä tehokkaimmin jos heti aamusta alkaa touhuamaan. Nousee ylös, avaa ikkunan, henkäisee syvään raitista ulkoilmaa, avaa pedin tuulettumaan… Useimpien aamu alkaa suihkulla, ehkäpä jotain herättelevää ihanasti vaahtoavaa suihkusaippuaa, kuten kirpeää greippiä. Tärkeää on ainakin hampaiden pesu, se ihanan raikas tunne. Sängyt pedataan, juodaan kahvit, keitellään puurot, d-vitamiinia, mehukas appelsiini. Ehkäpä Hesarin lukua. Tietenkin puetaan päälle, ihanan rapsakaksi silitetty valkoinen paitapusero piristää vähän tahmeampaakin päivää, kylmällä on ihana kietoutua pehmeään neuleeseen. Lapsille pehmeintä puuvilla pikkuista ihoa vasten.

Lapsiperheissä tämä kaikki voi välillä olla kovin kaoottistakin. Kaurapuurot päätyvät joskus liisteriksi hiuksiin, sukat katoavat ennenkuin kerkeävät edes jalkaan. Hammasharja löytyykin yhtäkkiä vessanpöntöstä, kyllä te tiedätte. Silti, rakastan aamuja! Uusi päivä, uusi mahdollisuus, pienen lapsen innosta mallia ottaen. Kaikki on yhtä mahdollista niin maanantaina kuin perjantainakin.

Ja sitten on tietenkin niitä aamuja jotka tekevät poikkeuksen. Köllötellään pyjamassa lämpöisen untuvapeiton alla pitkään höpötellen, lehteä rauhassa lueskellen, lattemuki yöpöydällä. Piirrettyjä telkkarista. Aamupala vaihtuu brunssiksi, pannareita ja mustikoita, munakokkelia ja tuorepuristettua mehua. Hiukset harjataan vasta puolenpäivän jälkeen. Ei kiirehditä minnekään, ollaan vaan ja kukaan ei sano “nyt reippaasti”.

Entäs ne aamut vastasyntyneen kanssa. Pötkötellään, tunnustellaan, tuoksutellaan, tutustutaan. Maailma on pysähtynyt, on vain se hetki. Pienen pieni, ihan uusi ihminen. Jotenkin niin kovin tuttukin jo, noinhan tuo ihan selvästi mahassakin liikkui. Silloin ei muista, että joskus on ollut kiire johonkin, töihin, kouluun. Unohtaa ruuhkan, ihmisten juoksuaskeleet bussipysäkille. Silloin vain on ja ihastelee. Oi ihmettä, oi ihanat aamut!

Lattemamma