Feb
26
Minulla on heikkous. Kauniit ja suloiset karamellit. Eikä ihan mitkä vaan karamellit. Tavalliset karkkipussit minun on helppo ohittaa kaupassa. Mutta aivan erityiset, pastelliset, kauniisti pakatut pikkuiset unelmat. Rakastan myös ihania karkkikauppoja. Ei varmaan kenellekään tätä blogia seuranneelle tule yllätyksenä, että meidän perheessä karkit ostetaan Sweetheartista. Ihanan pastellinsävyisestä, herkullisesta karkkikaupasta Helsingin keskustassa. Käymme joskus Hattaran kanssa vaan ihan ikkunan takana kurkkimassa. New Yorkissa Dylans Candy Bar on ehdoton kohde, Pariisissa kannatta kurkata Le Bonbon au Palais ja San Fransiscoon jos joskus pääsen menen aivan varmasti visiitille Mietteen ( jos en ihan heti tule takaisin, ei kannata ihmetellä…). Ihme kyllä, karkit eivät ole mikään lemppari herkkuni. Niinpä minulla on karkkikaappi jonne pikkuisia aarteita kertyy pahan päivän varalle. Joskus jos sellainen paha päivä tulee niin ainakin meidän perheessä siitä sitten selvitään suloisesti pastellinsävyisessä sokerihumalassa.
Lattemamma
Ylimmät nallekarkit Sweetheartista, muut suloisuudet, kuten minulle sopivan suloisesti brändätyn SweetyBoxin karkkirannekorut, olen ostanut Pariisista.
6 comments on “ La vie est bien plus belle avec des bonbons „
ML, on February 26, 2013
Olin hiljattain ystäväni kanssa Pariisissa ja hotellini oli ihan melkein tuon Le Bonbon au Palaisin vieressä. Ihailimme aina ohi kulkiessamme näyteikkunaa, ensi kerralla pitää varmaan mennä sisälle asti 🙂
Ihana blogi, päivän piristyksiä kaikki nämä ihanat kuvat!
Sofia, on February 26, 2013
ML,
kaunis kiitos! Ja kyllä, ehdottomasti menette ensi kerralla ovesta sisään. Sieltä pitäisi löytyä kaikki ranskalaiset klassikkomakeiset! Lattemamma
Citymami, on February 26, 2013
San Fransiscossa piipahdin juuri viime kesänä tuossa pienessä putiikissa – on kyllä käymisen arvoinen.
Sofia, on February 26, 2013
Citymami,
Miette oli varmasti ihana! Ehkäpä joku päivä… 🙂
Mrs. S, on February 26, 2013
Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista! Miten sitä oppisi löytämään elämän pienet ilot jokaisesta hetkestä? Eikä vaan murehtimaan ja mököttämään turhia…. Etenkin aamu-postaus herätti ajattelemaan. Meillä kun aamut pienen tyttösen kanssa harvoin ovat kovin rauhallisia. Vaikka onhan se aika liikuttavaa, kun toinen istuu 5:30 pöydän ääressä odottamassa puuroa suu auki… 🙂
Sofia, on February 26, 2013
Kiitos Mrs. S! Meidänkin esikoinen oli pitkään aamuvirkku (kunnes jätti n. 2,5 vuotiaana päikkärit kokonaan pois) ja aina ylhäällä viimeistään 5.30. Kyllä silloin taitaa useamminkin miettiä kuinkas sinne kahvinkeittimelle löytäisi ihan vaikka avaamatta silmiään ennenkuin aamu oikeastaan voi alkaa. Olen sitä mieltä, että aamuksi kutsutaan aikaa joka alkaa kuuden jälkeen ja sitä ennen voi hyvällä omallatunnolla olla vähän töttöröö ja puristaa sitä lattemukia kaksin käsin kuin viimeistä oljenkortta 😀 ( vaikkakin ajatus pikkuisesta ruokapöydässä puuroa odottelemassa aamuvarhaisella saikin hymyn huulilleni)
Lattemamma
Leave a comment
