Feb
8

Ystävänpäivä tulee tänä vuonna mielestäni jotenkin aivan yllättävän nopeasti. Sehän on jo ensi viikon torstaina! Meidät on kutsuttu silloin viettämään hyvän ystäväni kolmekymppisiä, joten omia ystävänpäiväjuhlia en järjestä tänä vuonna. Mutta paljon kivoja ideoita on tullut haalittua ympäriinsä internetin ihmeellisestä maailmasta. Olemme sopineet ystäväni kanssa, että pari päivää ennen ystävänpäivää askartelemme tyttöjen kanssa kortteja ja ehkä jotain muutakin pientä kivaa. Ajattelin kuitenkin jakaa kanssanne muutaman ystävänpäiväidean jo nyt, jotta halukkaat ehtivät niitä toteuttamaankin.

Mielestäni tämä sydänranneke oli suloinen idea. Ohjeet ja tuon printattavan kuvan löydät täältä hart & sew blogista. Kuvat lainattu samasta paikasta.

4 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|

Feb
7

Toipilaspäivä

by Sofia   -   in Random

Meillä meni eilinen päivänä toipilaina vatsapöpöstä parannellessa tyttöjen kanssa. Sellaiset päivät joina ei enää pötkötellä koko päivää peiton alla, mutta ei oikein jaksa vielä uloskaan lähteä, vaativatkin jo hieman aktiviteettejä.

Hankin jo viimevuonna Alex and Alexasta tämän Melissa & Dougin puuhelmisetin jolla voi tehdä koruja…

… askartelimme silloin Hattaralle oman korun ja se on ollut yksi mieluisimmista “asusteista” (tuon otsalla olevan puisen merenneitokaulakorun lisäksi)… (pikku Pocahontas tässä lomailee saaressa riippumatossa viimekesänä)

… niinpä päätimme vihdoinkin pujotella pikkusiskolle oman korun.

2 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|

Feb
5

Runeberginpäivä

by Sofia   -   in Cooking  Random

Runebergin tunnetuin teos, jonka meistäkin moni ainakin osittain osaa ulkoa, on tietenkin maamme laulu. Hän oli kuitenkin tuottelias runoilija ja tässä yksi hänen kauniista runoistaan joka kuljettaa Suomalaiseen järvimaisemaan, aamuun, siihen hetkeen kun luonto herää auringon kanssa. Runeberg vertaa kauniisti aamun hetkeä lapsuuteen, vilpittömään uuden alkuun kun mikään taakka ei vielä paina.

              Aamu

Hattaroilla itäisillä
Rusko kaunis kajastaa,
Pensahilla, lehtisillä
Kasteen helmet kimaltaa.
Metsän linnut riemahtelee,
Puusta puuhun lentävi,
Tuhat ääntä lakahtelee,
Tuhat uutta syntyvi.
Järven selkä värjähtelee.
Lehto hiljaa liikahtaa,
Kukkais leyhkät tuoksuttelee,
Luonto uuden elon saa.
Päivän koite taivahinen,
Luodut kaikki lumoova,
Onko muoto murheellinen
Silmääs seestä kohdanna?
Haihtunut on huolten häivä,
Mielen pilvet poistunna;
Lapsen-hetkenänsä päivä
Hellii lapsen tunteita.
Vaivat, tuskat eivät paina,
Kauha, riemu vallitsee,
Luonnon aamun kanssa aina
Syömen aamu valkenee.

 

-Johan Ludvig Runeberg 1874, suomentanut Edvin Avellan-

2 COMMENTS
|
Partager sur Facebook
|