May
15

Onnelliseksi tekee juuri nyt…

by Sofia   -   in Random

Maailman parhaat kola karkit… tai ainakin kauneiten brändätyt. Olen jo pidempään “pinnaillut” kotitekoisten toffeiden ohjeita Pinterestissä ja pakkohan niitä on kohta tehdäkin, mutta nämä ovat kyllä jumalaisen hyviä ja no, ne tekevät minut iloiseksi. Suosikkimakuni on inkivääri. Ehkä. Tai lakritsi, tai… Pärlans konfektyr löytyy Tukholmasta. Kannattaa tutustua.

Maailman paras kuivapasta. Sanonpa vaan. Kannattaa kokeilla. Setaron pastat löytyy Eiringistä Korkeavuorenkadulta, Johanneksenkirkkoa vastapäätä. Eri laatuja eri tarpeisiin. Oma suosikkini pastoista on aina ollut bucatini, sellainen pillimäinen johon kastiketta imeytyy kivasti vähän sisäänkin. Parasta se on täydellisen tomaattikastikkeen kanssa, tiedättehän sen joka on samalla makeaa ja kirpeää ja maistuu Italialiselle auringonpaisteelle, basilikalle ja onnelle. Päälle reilusti vastaraastettua parmesaania ja iso tyytyväinen hymy! Sanotaan, että pasta pitää keittää vedessä joka on niin suolaista, että se maistuu välimerelle. Jo tuo sanonta tekee minut onnelliseksi, siinä on jotain konkreettista ja samalla mieleen hiipii haave aavasta merestä. Näissä kuivapastoissa on oikeasti eroja.

Maailman parhaat ystävät ja maailman parhaat macaronsit. Lattemammakin sai viikonloppuna Tukholman tuliaisia Laduréelta. Kauniissa kevään special edition kielorasiassa. Mikäs tässä ollessa. Onnelliseksi tekee muuten myös kielot ja niitä saa ihan juuri kohta. Minulla on syntymäpäivät ihan kesäkuun alussa ja muistelen joskus lapsena saaneeni syntymäpäiväksi kieloista tehdyn seppeleen päähäni. En ole ihan varma onko se ollut ihanaa unta vai totta, mutta kukkaseppeleet lapsilla ovat mielestäni juuri nyt hurmaavinta mitä voi olla.

Maailman kauneimmat tulitikkuaskit. Tai no ainakin kauniit. Vähän erilaiset, silti juuri sellaiset kuin pitääkin. Näyttävät tulitikuilta. Tiedät mitä saat. Tulta kynttilöihin luomaan tunnelmaa. Jotenkin nekin tekevät minut onnelliseksi. Löysin Smyygistä.

Oikeasti pakkaan täällä juuri matkatavaroita Paariisin reissulle, taustamusiikkina soi Edith Piaf ja Yves Montande. Hattara oli kertonut dagiksessa, että hän aikoo ratsastaa karusellihevosilla ja syödä aamupalaksi croisantteja ja juoda kaakota. Äitinsä tyttö. Sekin tekee onnelliseksi. Tosin chocolate chaud taitaa minun kohdallani vaihtua café au laitiksi. Mutta tuo pienistä asioista innostuminen ja ilahtuminen, se on elämässä vaan niin tärkeää. Kun osaa joskus sulkea silmänsä, kuunnella karusellin kaunista musiikkia, antaa hiusten hulmuta tuulessa ja nauttia hetkestä, silloin voi todella elää. Vaikka ei olisikaan Pariisissa, vaikka ei olisikaan karusellia.Mutta aivan erityisesti jos on onnekas pikkutyttö ja sattuu olemaan.

Luulenpa, että paikalliset lattemammat odottelevat sievästi ballerinat jalassa karusellin vieressä, että kierros loppuu. Ehkäpä huudahtelen vieressä haltioituneena “Oh lalaa!” ja yritän sulautua joukkoon vaikka totuus on, että valitsisin mieluusti itsellenikin yhden hevosen ja hyppäisin kyytiin.

Lattemamma