Aug
12

Ajatuksia kallioista ja muusta tärkeästä

by Sofia   -   in Random

Kun ulkona tuulee ja aallot lyövät korkealle rantakallioihin, kesä alkaa hiljalleen piirtyä muistoihin jo menneenä aikana. Tilalle saapuu aika johon kuuluu villasukat, takkatuli iltaisin ja aamuisin sekä teekuppi  hämärässä kynttilänvalossa.Villasukissani on ankkurin kuvia, mieheni on ostanut ne minulle saariston syysmarkkinoilta ja ne lämmittävät mieltä yhtä paljon kuin varpaitakin. Joskus rakkautta on kun saa työntää viluiset varpaansa lämpimän peiton alle ja toinen piilottaa ne omiensa alle. Toisinaan se on sitä, että antaa lahjaksi villasukat.

Kun syksy hiipii hiljalleen kohti, pääsee myös nauttimaan muutamista lempiasioistani. Ulkona sataa vettä, tuuli heiluttaa puita pienen ikkunan takana. Me istumme lämpimässä saunassa. Sitten paljaat jalat liikkuvat varoen liukkaalla rantakallioilla, sukellus mereen. Vesi tuntuu vielä lämpimältä, kova aallokko pyyhkii ylitse. Kietoudumme pehmeisiin pyyhkeisiin. Erityisesti ihan pienten mielestä kaikki on niin jännittäävää, että pari riemun kiljahdusta lähetetään tuuliselle taivaalle. Minä jätän aallokkoon muutaman vanhan ajatuksen ja annan uusille, paremmille tilaa. Sauna puhdistaa.

Aamulla, kun hiuksiakaan ei ole vielä harjattu, suuntaamme puuron jälkeen kallioille kiipeilemään. Jos on ihan pienestä asti kulkenut kalliolla, voi olla, että niillä liikkuminen tulee kuin luonnostaan. Enää ei tarvitse mustuttaa, että märkä kallio on liukas, eikä huolestua jokaisesta hypystä. Kallio kantaa, se antaa tilan liikkua, kokeilla, kiipeillä, harjoitella. Se luo puitteet tanssiesitykselle ja muuttuu silmänräpäyksessä satujen linnaksi.

Yöllä kun on jo pimeää, pilkkopimeää ja hiljaista, ihan hipihipihiljaista voi kaikki nukkua syvää unta. Jos ajatukset harhailevat vielä hetken tulevassa syksyssä ja kaikessa uudessa mitä se aikookaan tuoda tullessaan ja hetken mieli kaipaakin menneeseen, kokee surua siitä, että aika juoksee liian nopeaan ja pienet eivät olekaan enää pieniä ja hetkeen on vaikea tarttua, niin silloin,  juuri silloin tuuli ja meri ja kallio ovat siinä. Tuuli kuiskii merellä ja puissa, se puhaltaa aaltoja kalliota vasten. Ne vyöryvät kohisten kalliolla ylöspäin ja se ääni, aaltojen luoma rauhoittava tunne ja muistutus jostain suuremmasta ja erityisesti siitä, että tätäkin hetkeä meidän tulee vaalia ja tätäkin hetkeä kaipaamme samoin kuin menneitä, kauniilla kaiholla, juuri se tunne tuudittaa meidät kauniiseen uneen.

Joskus on haikeaa luopua jostain elämänvaiheesta jos se on tuntunut aivan erityisen rakkaalta ja onnelliselta, mutta se hetki jota elämme nyt voi tulevaisuudessa tuntua yhtä tärkeältä. Niinpä yritän jättää kaihon aallokkoon ja painaa jokaisen kauniin muiston tarkasti mieleeni. Joskus kyyneleetkin syntyvät vain siitä, että liika kauneus herkistää mielemme.

Lattemamma

p.s. Lasse Mårtensonin säveltämä Myrskyluodon Maija sopii hyvin syksyiseen saariston ja haikeiden ajatusten taustalle. Se oli lempikappaleeni jo lapsena.

Tyttöjen villa- ja fleecehaalarit Petit Bateau