Aug
27

Tanssitunnilla ja taiteiden yössä

by Sofia   -   in Good things for kids

Helsingissä järjestetään paljon tapahtumia lapsille ja lapsiperheille. Useimmiten ne ajoittuvat viikonloppuihin, joten monta kivaa tapahtumaa on mennyt meiltä ohi kun olemme olleet saaressa. Taiteiden yö järjestetään sen sijaan arkena. Tällä kertaa se sattui samalle päivälle balettitunnin kanssa. ( Hattaran tanssihan on oikeasti tanssileikki-nimellä kulkeva pikkulasten tunti, eikä ihan oikeaa balettia, mutta hän tietenkin käy baletissa!) Menimme siis tutkailemaan lasten taidetarjontaa suoraan Hattaran tanssin jälkeen. Tarkoituksena oli katsastaa muutama juttu, mutta kuten kovin usein pienten lasten kanssa käy, Purkka väsähti jo ensimmäisessä kohteessa.

Minulta on toivottu useammankin kerran juttua ihan tavallisesta arjestamme lasten kanssa. Tietenkään taiteiden yö ei ole jokapäiväistä puuhaa, mutta olipahan ainakin kamera mukana touhuissa! Tässä siis pieni juttu arki-illastamme.

Jotta jaksaa tanssia ja leikkiä, tarvitaan sen mukainen evästys. Haimme Brooklyn Bakerystä lohi- ja kalkkuna bagelit (sekä tietysti tyttöjen suosikkia, rusina-kaneli bagelia pelkällä tuorejuustolla) ja söimme ne appelsiinien kanssa reilumpana välipalana/päivällisenä. Taustalla ei ole karkkirasia vaan sinne on jäänyt edellisiltana Hattaran kanssa pelaamamme muistipeli…

Tanssitunnin jälkeen maistuu vesi tai vain vähän sokeria sisältävä jäätee. ( Ei sisällä mustaa teetä…)

Valitettavasti joka kerta ei ole tarjolla Laduréen macaronseja tanssin jälkeen. Mutta jos mummi on juuri tullut Tukholmasta ja tuonut niitä tuliaisiksi, niin pitäähän niitä tietenkin silloin maistaa. Ihanat värit!

Rakennetaan puutarha tapahtumassa aistipuutarhapolulla lapset saivat mm. kastella kukkia & kasveja ja maalat ruukkuja yms. Täällä vielä tapahtumat omat sivut ja lisää tietoa. Rakennetaan puutarha jatkuu vielä pitkälle syykuulle saakka. (Hattaran tutu hame kääräistiin tuonne hupparin alle, ettei menisi maaliin)

Purkan mielestä oli kiva ravata vähän väliä pesemään käsiä.

Tytöt koristelivat ison ruukun. Kohteen valintaan saattoi vaikuttaa siinä kasvavien kukkien väri.

Minäkin sain jotain mukaani puutarhasta. Tuliaispussista siirrettiin macaronsit syrjään näiden aarteiden tieltä. ( No, kyllä, kyllä, ovat ne macaronsitkin aarteita!)

Arvaattekin varmaan, että tämän maalailun jälkeen tytöt pääsivät suoraan kylpyyn ja iltapuurolle. Hattaralla on kyllä jokin käsittämätön taito selvitä tilanteesta kuin tilanteesta ilman sotkeutumista. Purkalla sen sijaan on taito sotkea itsensä aina päästä varpaisiin. Onneksi maalit lähtivät hyvin pesussa, sekä vaatteista, että lapsesta…

Tämä ei nyt siis ollut ihan tavallinen arki-ilta. Silloin meillä yritetään istua yhdessä perheen kanssa illallispöytään, tytöt kylvetetään ja luetaan iltasatu(ja). Purkka menee tuntia ennen Hattaraa nukkumaan, joten sen jälkeen rakennamme joskus palapeliä, pelaamme muistipeliä tai lueskelemme lisää kirjoja. Kiinnostaako teitä nämä jutut myös ihan arkisista asioista ja puuhailuista?

Jos olet Helsingissä, kannattaa käydä katsastamassa tuo rakennetaan puutarha tapahtuma. Löydät puutarhan Design museon ja Arkkitehtuurimuseon välistä Ullanlinnankadulta.

Lattemamma

p.s. Täällä jännitin vähän miten ensimmäisen tanssitunnin kanssa käy. Silloin olin kyllä salin puolella kannustamassa, mutta Hattara uskaltautui tanssimaan. Ja se olikin IHANAA! Seuraavalle tunnille mamma ohjeistettiin ( Hattaran toimesta) istumaan ihan oven takana pukuhuoneen puolella, mutta kun pääsimme pukkariin, nappasi Hattaran ystävä häntä kädestä kiinni ja he lähtivät reippaina kahdestaan tunnille. Mamma jäi ihan pukkarin toiseen päähän. Oi sitä riemua ja iloa taas tanssin jälkeen. Ja minun riemuani siitä, että pikkuhiljaa vähän ujompikin lapsi löytää itsestään rohkeutta tehdä juttuja. Onko muiden hieman varautuneempien tai ujompien lasten vanhemmilla koskaan muuteen sellainen olo, että joudutte erikseen sanomaan “hän on vähän ujo…”? Minusta tuntuu monesti, että lapsi joka ei tuntemattomien tai puolituttujen kyselyihin vastaakaan reippasti ja iloisesti, koetaan usein epäkohteliaaksi. Itse muistan hyvinkin piilotelleeni oman äitini jalan takana monissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta vähitellen rohkaistuin minäkin.

11 COMMENTS
|
8,852 VIEWS
|
Partager sur Facebook
11 comments on “ Tanssitunnilla ja taiteiden yössä „
Irina, on August 27, 2013

Kyllä! Kuulostaa tutulta, esikoisen kohdalla. Nyt hän on jo reipas 7,5 vuotias ekaluokkalainen, mutta vieläkin joissakin tilanteissa kuten juurikin uutta harrastusta aloitettaessa tai esiintymistilanteissa (eskarin joulu-tai kevätjuhlat, muskarin esitykset…) poika on ollut todella arka ja ujo. Hyvät puolensa tosin siinäkin: ei ole aina suunapäänä menossa ja koheltamassa. Muut aikuiset usein kehuvat miten kiltti hän on. Ja sitä hän kyllä useimmiten onkin. Nyt on siis tosiaan tullut rohkeutta lisää, eikä ole aina niin ujo, kiltti ja tottelevainen. Hän arastelee, ettei ole yhtä hyvä kuin muut. Onneksi hän on löytänyt lajeja, joista pitää kuten parkour, bmx-pyöräily, kiipeily ja muut vähän hurjemmilta kuulostavat jutut futiksen sijaan. Itsekin yritän kannustaa häntä sellaiseen, mistä hän pitää ja minkä parissa hän tuntee itsensä lahjakkaaksi, reippaaksi ja rohkeaksi! En halua pakottaa, sillä ehtiihän niitä harrastuksia saada myöhemminkin. Itse muistan, miten vastenmielistä ja pelottavaa oli pienenä mennä pianotunnille, koska en halunnut soittaa ja bussilla matkustus sai vatsan suorastaan kuralle.
Minäkin tunnistan tuon: lapsi vaikuttaa töykeältä ja epäkohteliaalta-tunteen, vaikka kyseessä on vain ujous ja arkuus.
Osaan nyt arvostaa noitakin luonteenpiirteitä, sillä vanhempi tyttäremme (joka on aika lailla ilmeisesti Purkan ikäinen) on täysin toista maata: tulta ja tappuraa, pelkkää temperamenttia, tempauksia, hösäämistä, uhmaamista ja rohkeutta.
Uskon että Hattarakin ajan kuluessa rohkaistuu vielä enemmän, tuohan oli mahtavan hieno alku! Ja vaikkei nin kävisikään, ei se haittaa. Maailmassa on tilaa ujommille ja aremmillekin lapsille <3

Sofia, on August 28, 2013

Irina, ihanasti kirjoitit. Maailmassa tosiaan on tilaa niin monenlaisille ihmisille ja kaikkia tarvitaan, että tasapaino pysyy.

rita, on August 27, 2013

Kuulostaa tutulta, munki esikoinen on tosi ujo tyttö, ja aina yleensä ku ihmiset kysyy jotain ne jää tuijottamaan hiljaa ja odottaa vastausta ja mun tyttö menee vaan enemmän jalkojen taakse piiloon.yleensä mä sitte vastailen tytön puolesta ja kerron että on tosi ujo. Mutta mustakin tuntuu että pidetään vaan epäkohteliaana ujoa lasta, vaikka ei yhtään pidä paikkaansa 🙂 ihania kuvia taas 🙂

Sofia, on August 28, 2013

Rita, kiitos. Ja tuttua siis sielläkin.

Yaira, on August 27, 2013

Mahtavaa että tanssitunti toi noin paljon iloa!! Ehkä mekin ensi vuonna…. Mielestäni lapsen “ujoutta” ei tarvitse muille selitellä. Lapset ovat luonnostaan usein varuatuneita uusissa tilanteissa ja se on vain tervettä. Jos joku aikuinen hämmentyy siitä että lapsi ei heti ota häneen kontaktia, niin hämmentyköön! Aikuinen ihminen kyllä kestää sen että joutuu hieman odottaan että lapsi ottaa kontaktia omassa tahdissaan.:)

Sofia, on August 28, 2013

Yaira, olet niin oikeassa. Huomaan vaan itse olevani hieman sellainen “selittelijä”. Pitäisi varmasti vaan antaa tilaa ja aikaa vastata. Mitäpä väliä sillä onkaan jos joku vaikka pitäälin epäkohteliaana varautuneen sijaan. Äiti opettelee uutta täällä. Ja joo, tanssiin ehdottomasti mukaan!

Tuplamamma, on August 27, 2013

Irinan kirjoitus vastaa niin meidän tilannetta bmx-pyöräilyineen päivineen! Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että lasta ei voi karaista olemaan reippaampi. Se on välillä ollut vaikeaa, kun istuu ainoana “kuokkavieraana” synttäreillä… Nyt kouluiän kynnyksellä on jo huomattavasti helpompaa ja on kiva huomata, että rauhallinen ja muut huomioonottava persoonallisuus on kavereiden keskuudessa todella suosittu! Kuopuksen kanssa on edessä ihan toisenlaiset haasteet… Niin erilaisia luonteita – ihanaa!!!

Sofia, on August 28, 2013

Tuplamamma, meilläkin on kaksi aivan erilaista luonnetta ja mielestäni se on suuri rikkaus! järjestin vähän aikaa sitten yhdelle 5 vuotta täyttävälle pojalle juhlat ja vain yksi vanhempi oli mukana lapsensa kanssa. En olisi osannut kuvitellakaan, että Hattara olisi uskaltanut jäädä vieraaseen paikkaa ilman äitiä, mutta sinne vaan kaikki pojat lähtivät reipaasti mukaan. Näen niin itseni istumassa myös “kuokkavieraana” tulevilla kutsuilla. Onneksi ovat vielä niin pieniä, että usein vanhemmatkin on vielä kutsuttu…

Ansku, on August 29, 2013

Voi tuota pientä ballerinaa ja hänen pikkusiskoaan 🙂 Nuo tyttöjen vaaleanpunaiset asut ovat kivat! Ostin samanlaisen Gantin asun kummitytölle ja se oli kuulemma ensimmäisen yönkin päällä 😀 Olen muuten itse ollut lapsena ujompi ja tarvinnut äidin “turvakseni” kaikkialle. Ihan varhaislapsuudesta en muistakaan, mutta kyllä vielä koulussakin piti äidin olla monessa mukana, mm. luokkaretkillä valvojana. Nyt ei millään voisi uskoa, että tämä puhelias ja sosiaalinen olisi joskus ollut niin kovin ujo 🙂 Omasta kokemuksesta voin siis sanoa, että kyllä sitä sitten rohkaistuu ajan myötä ja varsinkin kun alkaa tulla harrastukset ja kaverit mukaan elämään 🙂

Sofia, on August 30, 2013

Ansku, nuo meidän verkkariasut onkin ikivanhat mutta taitavat olla tyttöjen suosikit. Purkalla oli kyllä varmaan vikaa kertaa päällä, alkoi olla jo aika nafti ;).

Leevi, on October 9, 2013

Hauska juttu..

Leave a comment
name
email
url
message