Oct
29
Lattemamman tyylistä
by Sofia - in Random
Melkoisen monesti te olette toivoneet juttuja Lattemamman omasta tyylistä. Olen sitä usein harkinnutkin, mutta kynnys laittaa omia kuviani blogiin on tuntunut minulle jotenkin korkealta. Voin kuitenkin kertoa teille hieman omasta tyylistäni. Minulle tyyli ei asiana koostu ainoastaan vaatteista ja asusteista, meikeistä ja kampauksista. Toki ne ovat iso osa tyyliäni, mutta eivät luo kokonaisuutta. Kokonaisuuden luo se miten kantaa vaattensa, miten käyttäytyy, millä tavoin huomioi ympäristöään ja ihmisiä ympärillään. Ryhti, puhetapa ja se mitä suustaan ulos päästää ovat aivan ehdottoman tärkeitä asioita, asioita jotka huomaamme kun tarkkailemme toistemme tyyliä. Tärkeää ei myöskään ole se miltä asun sisällä oleva ihminen näyttää. Toiset meistä ovat pieniä ja siroja kuin linnut, toiset taas verrastuvat johonkin suurempaan tai pehmeämpään. Minua tuskin verrataisiin ihan heti lintuun tai gaselliin, mutta tuskin elefanttiinkaan. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on olla onnellinen oman itsensä kanssa. Tietenkin on hyvä elää niin terveellisesti, ettei vahingoita omaa kroppaansa vaan hoivaa sitä, mutta unohtamatta kuitenkaan, että nautintokin on välillä tärkeää. Joten näistä asioista koostuu mielestäni ihmisen tyyli, ulkoisesta ja sisäisestä tyylistä, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Haluaisin uskoa, että oma pukeutumistyylini on ajaton ja klassinen. Pukeudun melko yksinkertaisesti, pidän laadukkaista materiaaleista ja vaikka toki suosin tiettyjä brändejä niiden olemuksen takia (vaiko ehkä ennemminkin vierastan toisia) niin merkillä on minulle vähemmän merkitystä kuin tuotteen ulkonäöllä ja laadulla. Käytän meikkejä melkoisen hillitysti ja kynteni ovat usein lyhyet, punaiset tai luonnollisen vaaleat. Pitkät hiukseni ovat arkisin useimmiten poninhännällä ja kuljen myös ihan ilman meikkiäkin ulkona (ehkä näin vanhetessa pitäisi tehdä tähän jo pikkuhiljaa muutos…). Minulla on melko harvoin kovinkaan suuria tai näyttäviä koruja, vaikka pidänkin niistä kovasti. Pukeutumisessa mielestäni tärkeintä on löytää itselleen parhaiten istuvat vaatteet ja mallit. Ne jotka korostavat hyviä puoliamme ja häivyttävät ei niin haluttuja kohtia. Valitsen usein tosiaan ajattomia vaatteita ja kun sijoitan johonkin asuun tai asusteeseen, tiedän, että käytän sitä vuosia.
Konkreettisina esimerkkeinä mainittakoot, että vaatekaapistani löytyy hyviä perus bleisereitä, paitapuseroita, silkkisiä paitoja, kashmirneuleita, korkeavyötäröisiä housuja, klassisia polveen ulottuvia hameita, perus sinisiä farkkuja, raidallisia trikoopaitoja ja valkoisia t-paitoja. Tietenkin pikkumustat, trenssit, tikkitakit ja villakangasulsterit kuuluvat valikoimiini. Kengistäni löytyy mm. loafereita, simppeleitä korkokenkiä, ballerinoja ja ratsastussaappaan tyylisiä nahkasaappaita. Myös Supergat ja Converset sekä tummansiniset ja meleeratunharmaat trikoo- ja collegevaatteet ovat vakiovarustusta. Tyyli-idoleiksini voisin oman äitini lisäksi nimetä mm. Grace Kellyn, Carolina Herreran ja nykypäivänä Kelly Rutherfordin. Myös Woody Allenin viimeisimmän elokuvan Blue Jasminen Jasmine-henkilöhahmon tyyli puhutteli minua. Muotisuunnittelijoista Oscar De La Renta, Carolina Herrera, Ralph Lauren, Michael Kors, Hermès ja Chanel ovat suosikkejani. Myös mm. Lanvin ja Balenciaga ihastuttavat usein. ( Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaatehuoneeni pursuilee kyseisiä merkkejä.)
Pyrin kantamaan itseni kauniisti. Balettia harrastaneilta tämä ehkä tulee jotenkin myös luonnostaan, mutta huomaan joskus väsyneenä löntysteleväni ja silloin vedän navan kiinni selkään, hartiat taaksepäin ja nostan hieman leukaani ylöspäin. Luin joskus jostain, että naisen kannattaisi istua löhöilevässä asennossa peilin eteen ja katsoa itseään tarkasti. Sen jälkeen muistaa kyllä ryhdistäytyä. Kyllä se vain on totta, että kadulla huomio kiinnityy positiivisesti ihmisiin jotka kulkevat ryhdikkäästi. ( Enkä tarkoita nyt mitään “catwalk” kävelyä, vaan ihan perusihmisen selän oikaisua).
Toivoisin, että tämän elämäni aikana oppisin elämään kuin lady. Ihailen sisäistä kauneutta, älykkyyttä ja kauniita käytöstapoja. Välttelen kiroilemista ja röyhkeyttä. Oi, osaisipa sitä aina olla juoruilematta! Vaikka toisaalta, pienimuotoinen keittiöpsykologia lähimpien ystävien kanssa on välillä paikallaan ( kuten myös ehdoton luottamus ja siis luotettavuus). Kunhan muistaa pitää ilkeyden kurissa. En usko, että ihmisten mollaaminen tai arvostelu on kovinkaan tyylikästä. Pyrin olemaan lähtemättä sellaisiin keskusteluihin mukaan. Pyrin myös aina ajattelemaan ihmisistä hyvää ja haluaisin uskoa, että yritän tuoda tämän positiivisen sävyn usein mukaan keskusteluihin. En keskustele tuntemattomien kanssa yleistä tasoa lähemmin työstä, uskonnosta tai politiikasta, raha-asioistani en koskaan. (Näitä ei tulla käsittelemään blogissakaan.) Entäpä kun joku kysyy sinulta jotain mihin et halua vastata tai haluaa keskustella kanssasi aiheesta johon et halua osallistua. Mitä lady silloin tekee? Sanoo tietenkin, ” Suokaa anteeksi, minun täytyy käydä puuteroimassa nenäni.”
Tyyli on mielestäni siis kaiken kaikkiaan jonkinlainen kokonaisuus, jossa taloudellisilla lähtökohdilla ei ole merkitystä. Ihmisellä voi olla rahaa kuin roskaa, mutta ei lainkaan käytöstapoja. Silloin koko tyyli on hukkaan heitetty (eikä raha ja käytöstavatkaan tietenkään takaa ulkoista tyylikkyyttä, mutta silloin on toki kyse vain makuasioista). Ja vaikka ei olisikaan varaa hankkia joka kuukausi uusinta merkkilaukkua ( minulla ei ainakaan ole) voi silti pukeutua siisteihin, hyvin hoidettuihin ja puhtaisiin vaatteisiin, pitää kyntensä ja hiuksensa huoliteltuina ja kantaa itsensä kauniisti. Tärkeintä on olla uskollinen omalle tyylilleen ja muistaa, että ei kannata verrata itseään muihin ihmisiin. Kateus ei myöskään ketään kaunista ja kun sille tielle lähtee on se aivan loputonta. Aina löytyy joku jolla on hienompia laukkuja, paremmat sääret, kauniimpi iho, paksummat hiukset. Kaikilla meillä on jotain mitä muut haluaisivat itselleen. Arvostetaan itsessämme niitä ominaisuuksia, eikä keskitytä vain sellaisiin joista emme ole niin ylpeitä. Muistakaa myös se, että loppujen lopuksi kateutta (tai paremminkin ihailua) eivät herätä ne ihmiset joilla on eniten jotain, vaan ne jotka ovat onnellisia siitä mitä heillä on. “It´s not about getting what you want, it´s about wanting what you have.” Itseensä ja elämäänsä tyytyväiset ihmiset ovat mielestäni usein mielenkiintoisimpia ja tyylikkäimpiä.
Ja entäs se ihan kaikkein tärkein tyylini perusta? Hymy ja ystävällisyys! Ne eivät kuulkaas ole koskaan ketään rumentaneet!
Lattemamma
Kaikki kuvat lähteineen löydät Pinterest taulustani Style.. Siellä voit halutessasi seurata millaisesta tyylistä minä pidän. Valitsin kuvat tähän sen mukaan, että nämä kaikki olisivat voineet olla myös minun päälläni ja vastaavat vaatteet löytyvät vaatekaapistani.
p.s. Ja kun törmäämme kadulla ja olen legginseissä, tukka sykerönutturalla, ilman meikkiä hakemassa lapsia dagiksesta, niin unohtakaa kaikki muu mitä sanoin ja muistakaa, että tyylikäs lady ei arvostele muita!
I find that style does not consist only of the clothes and accessories we wear, but is in fact in big part the way we carry ourselves and behave. I wish to think my personal style is quite classic and timeless, it consist of well tailored pieces that suite my body type and are made from good fabrics. I value quality over a brand but admit I prefer certain brands over others. I´m hoping to live my life so that one day I could call myself a lady. I´m a huge fan of good manners and being kind to people. I find speaking ill of others, being rude and inconsiderate quite unstylish really and hope not to engage in such myself. Well, we are here to learn. My favorite style trick? Loose jealousy, it does nothing for anyone. Instead invest in a smile, good posture and be polite!
Kiitos rehellisestä ja avoimesta tekstistä. Ulkoinen tyyli on tosiaan ” hankittavissa” mutta sisäinen maailmamme on se mikä on mielestäni se kaikken tärkein. Sisäinen hehku ja valo luo kauneutta! Itse uskon hassuunkin termiin kun vetovoiman lakiin tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua.. Luomme elämäämme vetovoiman lain perusteella joka hetki. Vedämme koko ajan puoleemme ajatustemme ja erityisesti uskomustemme kaltaisia asioita. Kun uskomuksemme jonkin asian suhteen on positiivinen eli uskomme jonkin haluamamme asian tapahtuvan, vedämme puoleemme tätä haluttua asiaa. Jos uskomuksemme jonkin asian suhteen on negatiivinen, tällöin emme usko saavamme kyseistä asiaa, ja vedämme puoleemme lisää epämukavaa oloa ja halutun asian puuttumista. Ajatuksia kannattaa suunnata tietoisesti siten, että tunnetila on mahdollisimman lähellä iloa, vapautta, luottamusta ja rakkautta. Kun tunnet rakkautta jokaista asiaa kohtaan, johon suuntaat huomiosi ja ajatuksesi, olet vääjäämättömästi matkalla kohti unelmiesi elämää. Ihanaa viikkoa sinulle! Antakaamme sisäisen valomme loistaa (:
Juurikin näin Minna, loistava kommentti! <3
Mielettömän hyvä kirjoitus tyylistä! Juuri tuo on tyylikkyyttä aidoimmillaan.
Mukavaa syyspäivää!
T. Katariina
Kiitos Katariina ja samoin sinne!! <3
Sinä olet lady! Upea kirjoitus upealta naiselta! Kiitos!
Ooh, kiitos Nitta! <3
Todella nappi kirjoitus!
Kateus rumentaa. Iloitkaamme pienistä asioista arjenkin keskellä kuten hyvästä kupposesta teetä,ystävän viestistä,lapsen hymystä tai auringonpaisteesta (nyt se olisi tarpeen,mutta mikä loistava syy sytyttää kynttilöitä,käpertyä sohvalle,lukaista kaunis lehti ja nauttia jotakin hyvää!).
Kiitos taas,kun annoit ajattelemisen aihetta.
“Rahalla ei saa tyyliä” pitää aina vaan paikkaansa 😉
Ihanaa päivää sateesta&tuulesta huolimatta
Kiitos sinulle Irina kauniista kommentistasi! <3
Loistava kirjoitus tyylistä! Se todellakin syntyy monista asioista eikä missän nimessä ole riippuvainen rahasta.
Mielelläni kyllä katselisin ihan aitojakin asukokonaisuuksia päälläsi. En ihan ymmärtänyt pointtia, että vältät omien kuviesi julkaisemista blogissa, mutta lapsiesi kuvia täällä näkyy paljonkin. Itsekin aikanaan kirjoitin blogia erään lehden sivuilla, mutta se loppui ajanpuutteen lisäksi juuri siihen että en halunnut julkaista kuvia itsestäni. Lapsieni kuvien julkaisemista en edes harkinnut.
Kiitos Hanna! Ja olet kyllä oikeassa, lapset ovat viimeaikoina päätyneet vähän liian usein blogiin. Tästä eteenpäin jos Purkka ja Hattara visiteeraavat täällä, yritän muistaa kuvata vain takaapäin. Itse en tosin vierasta ajatusta, että lapsia näkyy blogeissa, mielestäni se on vain suloista ja nykyään niin kovin yleistä, ettei se ole tuntunut erikoiselta muiden blogeja lukiessa. Enkä siis vältä kuvieni julkaisemista ehkä siitä syystä miksi oletat (onhan täällä minutkin nähty), se ei vaan ole tuntunut kovin luontevalta. Kiitos kritiikistäsi, otan neuvostasi vaarin.
Olipas ajatuksia herättävää tekstiä. Positiivisesti. Näin töihinpaluun kynnyksellä olen kovastikin pohtinut omaa tyyliäni ja siihen liittyviä asioita. Kun olen ollut useamman vuoden kotona, huomaan, että lasten vaatekaappeja on tullut päivitettyä (varmasti liikaakin), mutta oma on jäänyt onnettomaksi. Nyt jos koskaan on sen päivityksen aika. Samalla kun joutuu uusimaan garderobinsa päästä varpaisiin, on hyvä myös tarkemmin pohtia, millainen nainen minä olen ja mitä haluan viestiä itsestäni. Itse pukeudun ajattoman klassisesti, melko pelkistetyksi. Nimimerkkini mukaan pidän paljon ruskeasta ja ruskeiden vaatteiden lisäksi kaapistani löytyy pääasiassa valkoista, sinistä ja beigeä. Aika usein törmään kivoihin vaatteisin, joita yhdistää yksi tekijä: ne ovat tanskalaisia 😉 Juoruiluasiaa jäin myös miettimään. Itse ajattelen, että perheelläni on riittävästi omiakin murheita ja huolia, etten koe tarpeelliseksi alkaa vatvoa toisten perheiden asioita pitkin ja poikin. Eri asia on, jos asioista puhutaan luottamuksellisesti puolin ja toisin. Silloin ei ole kyseessä juoruilu. Silloin voi aidosti kuunnella ja tukea toista.
täti Ruskea, kiitos taas hyvästä kommentistasi! Ajattelin juoruilulla ehkä jotain juuri harmittomampaa, mutta siitäkin olisi tietenkin hyvä päästä kokonaan irti. Tiedäthän kun tytöt kokoontuvat ja alkaa ” kuka on mennyt kihloihin, kenelleköhän tulee seuraava vauva…” Tosiaan luottamukselliset keskustelut ovat välillä kyllä hyvinkin paikallaan.
Kaunis, ihana postaus! Ja niin loistavasti kirjoitettu! Tyyli ei todellakaan muodostu siitä, että on kalliit merkkivaatteet ja tavarat, vaan nimenomaan siitä millainen ihminen on kokonaisuudessaan; mitä on sisimmässä ja miten sen tuo esille. Hymy ja ystävällisyys ovat myös minulla perustana 😉 Minulle on hyvin jäänyt mieleen nuoruudestani hetki, kun eräs paikkakunnan “oikein hieno” rouva tuli kauppaan samaan aikaan kanssani. Hän oli parhaillaan ottamassa kiharoita läheisessä kampaamossa ja ne rullat päässään hän asteli kauppaan, päällään vähän kulahtaneet samettihousut ja poolopaita, jalassa vähän kumppareiden tyyliset saapikkaat. Hän on aina ollut hyvin valoisa, ihana persoona, aina ystävällinen kaikille, todellinen lady. Ne rullat päässään ja niissä vaatteissa hän näytti silti upealta, koska hän kantoi itsensä tyylikkäästi ja huokui sellaista valoisuutta (en nyt osaa ehkä selittää tätä täysin oikein) ja mietin silloin, että olisinpa itsekin isona yhtä tyylikäs oli päällä ns. “mitä tahansa”. 🙂 Yhdyn tuohon Nittan kommenttiin: sinä olet todellinen lady! <3
Kiitos kiitos kiitos Ansku! <3 Ja niin loistava esimerkki! 🙂
Ihailen ihmisiä, jotka näkevät ympärillään kauneutta ja tahtovat toisille hyvää. Siksipä poikkean tänne Lattemamman maailmaan päivittäin. 🙂 Kanssaihmisten (ja itsensä) kunnioittaminen on tyylikkyyttä, kaupasta ei voi ostaa käytöstapoja. Kaunis postaus, Sofia!
Kiitos Laura <3!!!
Todella hyvä kirjoitus, allekirjoitan joka sanan. Olen itse pyrkinyt lisäksi noudattamaan jossain kuulemaani elämänohjetta: “Käytä niin paljon aikaa itsesi kehittämiseen, että sinulle ei jää aikaa muiden arvostelemiseen.” Eihän tuo ohje aina pysy päälimmäisenä mielessä, mutta onpahan jonkinlainen tavoite kuitenkin.
Hyvä ohjenuora Johanna ja kiitos!
Hei;
Olipas hyvä postaus. Niinhän se vaan on, että se sisäinen kauneus on tärkeintä…
Olen aika useasti törmännyt tilanteeseen, että tyylikäs (kauniskin) nainen on tullut juttelee/ tai ollut lähettyvillä, että on kuullut hänen puhetta. Monesti ihan on pitänyt pysähtyä kuuntelemaan miten hän puhuu…ja ajatellut voi puheet pilasin tuonkin tyylikkyyden 🙁 Sydämen kyllyydestä suu puhuu..
Itse kun olen kans kotiäiti vielä (omasta tahdosta) ainakin tulevat 2-3vuotta niin arvostan sitä vaatteissa, laukuissa ym.että laadukas tuote kestää ja “pysyy” ainakin minulla muodissa useamman vuoden.
Valoa ja iloa päiviisi;
-Maria
Kiitos Maria ja valoa & iloa sinnekin!
Tähän ei voi eikä tarvitse lisätä mitään. 🙂 Hienosti kirjoitettu, allekirjoitan joka sanan.
Ihana postaus Sofia! <3
Kiitos Eirene ja Jonna <3! Olkaapas muuten huomenna kuulolla molemmat, mulla on teille yksi juttu tiedossa! 😉
Hieno kirjoitus – olen samaa mieltä! =)
Postauksen laukkukuvasta tuli mieleeni kysyä millainen lompakko sinulla on (siis ulkonäkö ja ominaisuudet ei rahallinen sisältö)? Etsin itselleni uutta ja olen kahden vaiheilla ottaako pieni vai iso lompakko. Pieni olisi kiva, mutta mihin laittaa eri kauppojen kortit?
Pienten lasten kanssa ei aika oikein meinaa riittää etsimiseen, joten olisi ihanaa, jos osaisit vinkata joitakin mukavia kauppoja tai verkkokauppoja.
Mukavaa viikkoa!
Moi Aikki ja kiitos! Minulla on itseasiassa käytössä sekä vähän isompi, että pienempi lompakko. Isompi enemmän. Siinä on paikka seteleille, ja kolme osiota korteille, sekä ulkopuolella vetoketjullinen tasku kolikoille. Tätä käytän useimmiten. Pienemmässä lompakossa on tosiaan vaan sisällä kolme “lokeroa”, toiseen reunaa laitan kortit, keskelle kolikot ja toiseen reunaan taitellut setelit. Isompi on huomattavasti kätevämpi, mutta toisaalta pienemmässä ei tule kanniskeltua koskaan mitään ylimääräistä kuten kuitteja tms. ja se on oivallinen jos mukana on pieni käsilaukku. Merkeiltään omani ovat LV ja Bottega Veneta (molemmat jo olleet minulla vuosia). Mulberryllä on mielestäni kauniit, klassiset lompakot (itselläni oli sellainen pitkään) ja Furlan lompakoiden nahka kestää kuulemma erinomaisesti käyttöä ja heillä on mielestäni kivoja malleja. Myös niitä isompia, pitkiä malleja. Oma äitini käyttää tämän mallista lompakkoa ja hänellä on kyllä kaikki aina järjestyksessä. Sellainen ei tietenkään ole näppärä jos käyttää itse tosi pientä käsilaukkua. Toivottavasti tästä oli jotain iloa.
Mukavaa viikkoa sinnekin!
Älä vaan käy liikaa rajoittamaan kuvia. Kaikki kuvasi ovat niin kauniita ja hyvällä maulla kuvattuja, ettei kai siinä mitään pahaa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät halua kuvia itsestään eivätkä lapsistaan mihinkään nettiin, ei edes facebookkiin ja olenkin itse oppinut (kantapään kautta) kysymään saako jonkun ottamani kuvan julkaista, missä näkyy joku ystäväni/hänen lapsensa. Minusta sellaista blogia on paljon kiinnostavampi lukea, jolla on “kasvot”, ja kuvissa oikeita ihmisiä kirjoitajan omasta perheestä ja ystävistä, eikä vain netistä poimittuja (vaikka nekin ovat joskus paikallaan) tunnelma/mainoskuvia.
Kiitos Katja <3 ja tosiaan, en ikinä laita facebookkiin, instaan tai saatikaan blogiin kenenkään ystävän/lapsen kuvia kysymättä lupaa. Harvoin tilanteita tulee, mutta kun olen kysynyt, ei se ole toistaiseksi ketään haitannut, päin vastoin. Ymmärrän kyllä mielipiteet puolesta ja vastaan.
Johannalle kiitos tästä lauseesta:
“Käytä niin paljon aikaa itsesi kehittämiseen, että sinulle ei jää aikaa muiden arvostelemiseen.”
Otan sen uudeksi motokseni!
Hei Sofia, hieno teksti ja olen samaa mieltä tyylikkyydestä; se ei tosiaankaan rajoitu ulkoisiin asioihin. Käytöksellä tai sen puutteella voi mitätöidä hienoimmankin asukokonaisuuden. Oikein antoisaa vuotta 2014, may the stars lead your way…
Kiitos Ulpukka!