Mä paljastan myös salaisuuden: kaikista kotitöistä silittäminen on ihan mun lempipuuhaa! Oli aivan ihana lukea tuota sinun kirjoitustasi, sillä tuntui kuin olisin itse ollut siinä tekstissä mukana! Mä nimittäin laitan yleensä myös aina jonkun leffan/dokumentin pyörimään ja katselen samalla kuin silitän. Ajankohdasta ja fiiliksestä riippuen saattaa olla kuppi hyvää teetä tai kahvia siinä lähellä. Se on ihan mun oma hetki 🙂 Ja hei, mulle on opetettu kauluspaidan silittäminen ihan just vastaavalla tavalla! Jo lapsena tuli seurattua äidin tekemisiä ja silloin jo mullekin opetettiin miten nainen silittää miehelle paidan -ja tässä kohtaa moni ehkä huokaisee jotain, mutta näin meillä(kin) ja kaikki ovat tyytyväisiä 😉 Laura Ashleyn tärkki on kyllä ihan uusi tuttavuus (olen tehnyt tärkin itse), joten kiitos vinkistä!

Ansku, omasta mielestäni mieskin voi toki hyvin silittää paidan, omansa tai vaikka vaimonsakin, mutta itse ainakin pidän siitä hommasta enemmän ja taas vähemmän joistain muista kotitöistä. Lapsuudenkodissani meillä isä taas aina kävi kaupassa ja laittoi ruuan ja silittelyt taisivat olla omalle äidille mieluisempaa puuhaa. Itse laitan tosi mieluusti myös ruuan, koska se on silittelyn ohella mielipuuhiani, mutta tosiaan imuroiminen ei taas ole yhtään minun juttuni. Laura Ashleyn tärkki saa tosiaan suosituksen.

Ihana postaus!
Silittäminen on juurikin mun homma ja hyvä musiikki taustalla, tuoksukynttilä palamassa ja kuppi kahvia. Mä olen tarkoituksella yrittänyt tehdä kodinhoitohuoneesta viihtyisän ja toimivan (pienestä koostaan huolimatta), jotta nuo päivittäiset silityshetket olisivat mukavia. Vaihdoin jopa silityslaudan päällisen kauniiseen ruusukankaaseen :).
Vanhempi tyttäremme muuten ansaitsee taskurahaa juurikin silittämällä 🙂 ja onkin todella tarkka siinä hommassa!
Mukavia silityshetkiä <3!

Jatta, kodinhoitohuonetta kaipailen ja haikailen kyllä ( pienikin riittä, edellisessä asunnossamme sellainen oli ja se oli lempi tilojani siellä). Seuraavaan asuntoon sitten. Kiitos <3

Mä opin silittämään kauluspaidan, kun olin nuorena hetken pesulassa töissä. Opin myös viikkaamaan esim. t-paidan ja en voi vieläkään tehdä sitä millään muulla tavalla.

Mä en kyllä mitenkään erityisesti silittämisestä tykkää, mutta tehtävähän se on, sillä pidän silitetyistä vaatteista.
Omiin paitoihin en halua sitä taitetta, joten käytän hihalautaa. Ilman sitäkin pärjäisi, mutta kerran kun on tottunut sitä käyttämään.
Tyynyliinat silitän, mutta lakanoille riittää nykyään mankelointi.
Minulla on Laura Ashleyn ruusukuvioinen silityslaudan päällinen ja pinkki silitysrauta, se piristää silityshetkiäni. Miehelläni on oma sininen silitysrauta (ei kuulemma voi käyttää pinkkiä), tosin se on saatu lahjaksi ja on hyvä olla “varalla”, jos minun käyttämäni sattuisi hajoamaan.
Täytyypä kokeilla leffaa tai musiikkia silittäessä, niin olisi mukavampi juttu.

Täytyy tunnustaa, että meillä mies vie aika usein kauluspaitojaan pesulaan ja sieltä ne saa silitettyinä takaisin. Omiani en ole raaskinut pesulaan viedä, mutta eipä niitä tulekaan paitaa päivässä.

Katja, musiikit soimaan ja pinkki rauta käteen. Kuulostaa juurikin sopivalta <3

Ihana silitysjuttu!

Silittäminen ei ole mun juttu ollenkaan. Inhoan sitä syvästi eikä miehenikään siitä pidä. Silittämisen osalta meillä mennään siitä mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollenkaan 😉

Mutta mankeloiminen; sitä minä rakastan yli kaiken. Mikään ei ole ihanampaa kuin ottaa kuivurista ryttyiset lakanat, ruiskuttaa ne ja puolen tunnin päästä aloittaa mankeloiminen. Ja se hetki, kun saa ottaa makelista mankelinin “kovaksi” suoristamat lakanat ja viikata ne kaappiin. Vielä ihanampi hetki on, kun sänkyyn saa vaihtaa uudet, puhtaat, makeloidut lakanat. Mikään ei ihoa vasten tunnun ihanammalta kuin mankeloitu lakana. Olen myös siirtänyt tämän rakkauden omaan lapseeni. Lapsonen suorastaa hyrisee lauantai-iltaisin nukkumaan mennessä, kun äiti on vaihtanut sänkyyn uudet lakanat.

UUH – melkein tekisi mieli tänään vaihtaa lakanat 🙂

Muuten, oletko missään törmännyt lievästi tuoksuvaan pyykkisuihkeeseen? Ostin joskus Lontoosta tai Berliinistä pienen pullon tuoksua nimeltä Wind Breeze, joka oli tarkoitettu suihkittavaksi kuivan pyykkiin sekaan. Tuoksu oli todella mieto ja tuoksui juurikin kesätuulelta. En käyttänyt sitä paljoa enkä edes aina mutta ihanaa se oli. En vain missään ole vastaavaan törmännyt…

Ihana Karkki! Rakastan mankeloituja lakanoita! Meillä ei ole tilaa mankelille ( tai oikeasti olisi varmaan, mutta ei sopivaa paikkaa jossa sitä olisi helppo ottaa esille), mutta silittäminenkin on ihan ok. Mankelista vaan tulee ihan oma tuoksunsa ja tuntunsa lakanoihin. Äitini mankeloi aina lakanat. En ole ihan varma mitä tarkoitat pyykkisuihkeella, mutta olen ainakin ostanut sellaista fabric fresh- suihketta joka saa vaatteet ja mm. lenkkarit tms. tuoksumaan hyvältä. Merkki on The Laundress ja olen ostanut niitä Krunikasta Mariankadulla sijaitsevasta Olkkari nimisestä kaupasta.

Sofia, kiitos hyvästä postauksesta.
Silitän mieheni kauluspaidat (ja pidän silittämisestä) mutta olen aina pähkäillyt miten hihansuut saa silitettyä siististi. Nyt toivottavasti osaan..
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!

Kiitos Inkeri!

Oli sen verran mukavasti ja innostavasti kirjoitettu että jopa henkilö joka ei pidä silityksestä siitä innostuu! Ohjeet painettu mieleen ja eikun toimeen (: .. Tärkki oli loistava vihje! Sitä varmaan saan Espan kaupasta.. Mieheni hoitaa meillä silitykset mutta ei ehkä enään (;
Aurinkoa arkeenne!

Ihana Minna <3. Tärkin olen ostanut Stockna Herkun siivoustarvike osastolta.

Kiitos Sofia tästä jutusta! Meillä mies silittää omat paitansa, koska remontointia odottavassa kodinhoitohuoneessa silittäminen on yksi mun inhoamista kotitöistä. Silityslauta on siis aivan väärässä huoneessa, kun siellä ei voi kuunnella musiikkia tai katsella leffoja yhtä aikaa. 😉 Silitysrauta tosin on jo pinkki ja kunhan otan nämä ohjeet käyttöön, niin ehkä opin vielä pitämään siitäkin hommasta. Varsinkin nyt kun saa noita ihania vauvanvaatteita ja tyttöjen mekkoja silitellä.

Niina, vauvan vaatteiden silittäminen on maailman parasta <3.

Ymmärrän kyllä miksi silittämiseen monet ovat mieltyneet, siinähän näkee kättensä työn jäljen nopeasti. Silittäminen on kuitenkin niitä kotitöitä joita välttelen viimeiseen asti. Siksi suosinkin neuleita ja silkkitoppeja, jotka eivät pahemmin rypisty ja suoristuvat parvekkeella tuulettamalla…

Myös miehelle ilmoitin jo ihan seurustelun alkumetreillä, etten tule silittämään hänen vaatteitaan. Hän onkin meistä kahdesta parempi silittäjä ja mielellään silittää omat vaatteensa. Hän myös imuroi ja pesee ikkunat, useinmiten myös pyyhkii pölyt ja pyyhkii lattiat kostealla. Minä teen ruoat, pesen pyykit ja siivoa vessan. Aika tasan menee.

Lumo, mielestäni on ihanaa kun pariskunta voi jakaa hommat niin, että molemmat pääsevät tekemään niitä omia mieluisia juttujaan. Meillä menee myös melko tasan hommat ( vaikka välillä tuntuu, että mieheni tekee ne kaikista raskaimmat ja ällöimmät jutut, mutta toisaalta hänelle ne taas ovat niitä mieluisampia hoitaa). Ja silittämisessä on tosiaan sellaista “instant gratification” tunnetta. Sopii varmaan tietyn luonteisille erinomaisesti.

Kiitos silitysvinkeistä. Koko juttu oli kirjoitettu niin kauniisti. Sinulla on kyllä a. kyky nähdä kauneutta arkisissa asioissa ja b. myös tehdä arkisista asioista kauniimpia sekä c. osaat vielä kirjoittaa ja kuvata näitä asioita ihanasti blogisi lukijoille. Puolison paidan silittämisessä kuten muissakin arjen pienissä teoissa on loppupeleissä kyse epäitsekkyydestä, jota puolisoiden välillä tarvitaan.

Silittäminen ei ole lempipuuhiani. Minulla on paljon puuvillakankaisia mekkoja ja hameita, jotka eivät sattuneesta syystä eksy niin usein päälle kuin sileämpää materiaalia olevat vaatteet. Miehen paitoja silitän joskus ja huomaan suosivani tiettyä merkkiä jos saan itse valita mitä paitoja miehen kaapista silitän. Ne siliävät melkein itsestään. 🙂 Meilläkin tietyt kotityöt ovat lähes kokonaan toisen tehtäviä ja jotkut puuhat jaetaan.

Kiitos, kiitos, kitos Liina <3.

Voi silitys on maailman ihanin “kotityö” jos sitä voi kotityöksi laskea.. voisin silittää vaikka joka päivä. Mulle on kans opettu ihan samanlain silityksen järjestys..pienimistä osista alkaen jne… Isäni on ennen eläkkeelle jäämistä armeijassa töissä joten häneltä olen oppinut silittämisen.. Meillähän ei lähetä ulko-ovesta ulos ryppysillä farkuilla saati puserolla..
Todella kiva postaus ja kuvat!!!
-Maria

Kiitos Maria!

Sinulla on kyllä hyviä ja mielenkiintoisia postausaiheita toisensa perään 🙂 Mä olen ominut meidän perheen pyykkihuollon kokonaan itselleni, ihan omasta tahdostani. En anna kenenkään muun pestä meillä pyykkiä. Rakastan myös märän pyykin viemistä ulos narulle ja kuivan hakemista takaisin. Sitä olen saanut tehdä jo pikkutyttönä ja sitä olen antanut omienkin lasten tehdä. Lapset ovat myös jo melko pienestä lähtien oppineet vetämään lakanat kanssani. Silittämisestä en niin kauheasti pidä, mutta positiivisena puolena siinä on se, että silloin saan luonnollisesti “omaa aikaa”. Harrastan koko päivän kestäviä silitysmaratoneja. Kesällä silitän usein ulkona, talvella joko kodinhoitohuoneessa tai sitten yläkerran arkiolohuoneessa tv seuranani. Silitän myös lakanat, koska meillä ei ole mankelia. Mieheni silittää pääasiassa itse paitansa, mutta nykyään jos minulla on muun silityspinon jälkeen vielä aikaa, silitän myös ne. Pojat saavat sitten valmiiksi silitetyn ja viikatun vaatepinonsa syliinsä ja huolehtivat vaatteensa itse kaappeihinsa oikeille hyllyille/tangoille. Juuri järjestimme kaapit, pienet vaatteet pois ja jemmasta isompia tilalle. Silloin pojat aina viikkaavat itse vaatteensa uudelleen kaappiin. Tämän vuoden teemana oli, miten paitapusero ripustetaan “oikein” henkarille. En olisi arvannut, että sellainenkin pitää kädestä pitäen opettaa 😉 Pikkupojat eivät vielä ylety laittamaan omia vaatteitaan kaappeihinsa, mutta pystyvät kyllä “kuljettamaan” pinoja oikeaan kerrokseen/huoneeseen. Nykyään silitettävien pinot alkavat olla jo melkoisia, koska pesen pyykkiä kerralla isoja koneellisia ja monta koneellista peräkkäin. Olenkin alkanut miettiä, josko “kouluttaisin” jomman kumman/molemmat isot pojat silitysapulaisiksi. Vaikka mieheni ostaa meille aina hyvän silitysraudan, huomaan silitysmaratonieni aina jossain vaiheessa kostautuvan, siksi rauta on tietyn väliajoin uusittava. Kodinhoitohuoneessa meillä on pienempi lauta suoraan kiinni tasossa, siinä silitän vain yksittäisiä pyykkejä. Silitysmaratoniin käytän isoa höyrysilityslautaa. Nyt saa jälleen totutella uuteen silittämiseen, kun vauvanvaatteet astuvat tauon jälkeen mukaan kuvioihin. Miten pieniä ne ovatkaan.

Kiitos Täti Ruskea. Meillä tytöt osaavat lähinnä repiä vaatteita kaapista kun pitävät “muotinäytöksiä”, mutta Hattara on kyllä erinomainen pyykin lajitteluapuri ja puhtaiden sukkien ja pikkareiden oikeisiin koreihin jakaja. Myös pyyhkeiden viikkaus luonnistuu, mutta ne pinot ei kyllä aina mene ihan niin nätisti kaappiin. Purkka on joko vielä vähän pieni tai sitten vaan luonteeltaan vähemmän organisoitunut. Iltaisin kun tytöt siivoavat huonetta Hattara usein huutaa meille, että sisko vaan leikkii eikä siivoa yhtään. Ja Purkka usein vastaa, että on ihan vähän vielä tärkeät kokkaukset tms. kesken. Sitten Hattara tulee toteamaan, ettei se nyt auta kun vaan sotkee, voiko joku hakea sen kokonaan pois :D.

Minäkin silitin melko nuoresta asti isäni paidat ja kangasnenäliinat. Mieheni paidat olen silittänyt viimeiset neljä vuotta, ollessani poissa työelämästä. Silittäminen on ihan palkitsevaa puuhaa, mutta en pidä silitykseen liittyvästä tavaroiden eli silitysraudan ja -laudan esiinkaivamisesta. Meillä kun ei ole sitä kodinhoitohuonetta… No, nyt kun palasin töihin on aika sen verran kortilla että miehen paidat silittää tästä eteenpäin siivoojamme viikkosiivouksen yhteydessä. Omat paitani silitän toistaiseksi itse, minulla on niin paljon vähemmän silitettävää kuin miehelläni, joka käyttää kauluspaitaa joka päivä.

Johanna ihana kun sinunkin isäsi on käyttänyt kangasnenäliinoja. Siinä on jotain ihanan nostalgista ja herrasmiesmäistä.

Melkein aloin innostua silityksestä :)! Minullekin äitini opetti silittämisen, kun olin tosi pieni ja parikymppiseksi asti tienasin sillä taskurahat (10 mk per paita). En tiedä sainko tuolloin yliannostuksen vai onko nykyisin kyse vain ajanpuutteesta. Mieheni taasen rakastaa silittämistä ja hänelle on totaalisen vaikeaa hyväksyä kyseisen työn ulkoistaminen kotiapulaisellemme. Oli naurussa pitelemistä, kun sunnuntaina kaivoi laudan ja raudan esiin ja opetti kädestä pitäen, miten paidat pitää oikeaoppisesti silittää. Tyttö totesi “sir, I have a hard time believing that you actually know how to iron…” . Niin, se on sitä tasa-arvoa :D. Mutta yhdyn aiempiin – sinulla on uskomaton kyky nähdä arjessa ja arjen askareissa kauneutta. Kerrassaan ihailtavaa!

Ihana Susanna <3 kiitos. Ja hihii, kotiapulainen on ollut ihan ihmeissään 🙂

Ihana kirjoitus jälleen arkisen asian kauneudesta. Minunkin isäni oli paitamiehiä, muistelemme kuinka hän leikkasi kotipihamme nurmikonkin paitapusero päällä 🙂 Miehenikin on samaa maata. Itse en kovin pidä silittämisestä, mutta kun lukee kirjoituksiasi siitä miten teet monista arkisista asioista kauniimpia ja mielekkäämpiä, alkaa omakin ajatus vähän muuttua ja silmät avautua.

Kiitos paljon Hannah! Paitamiehet ovat parhaita 😉

Kiitos ihana Sofia! Mun pitää ensi tilassa käydä kurkkimassa tuo Laundress suihke Olkkarista. Kuullostaa kyllä juuri siltä mitä haen.

Kiitos vinkistä <3

I love ironing too, I find it so meditative. I also love ironing children clothes, especially when they are sleeping I think of them all the time 🙂 Sometimes I watch my fav show on TV while ironing 🙂 My favorite scent is lavender, I either spray it on linens or add into ironing water 🙂 It reminds me of south of France or better, south of Turkey <3<3<3 hugs hugs

Nilgun, sounds lovely. I like to spray a little lavender on pillows too. For a good nights sleep and sweet dreams <3. Hugs to you too!