Sep
19

Onnen aiheita

by Sofia   -   in Random

Olen viimeaikoina matkustanut ajassa taaksepäin Edvardiaaniseen aikakauteen. Olen nimittäin katsellut dvd´ltä Downton Abbeyn neljä ensimmäistä tuotantokautta. Rakastan tuota aikakautta ja onnekseni olen voinut iltaisin uppoutua teekuppini kanssa itselleni mieluiseen maailmaan. Downton Abbeyn viides tuotantokausi pyörähtää Englannissa käyntiin ensi viikolla. Onnen aiheeni ovat siis pyörineet viime aikoina teen ja korrektien käytöstapojen ympärillä.

My little bits of happy have been tied to good manners and a good cup of tea lately as I have taken a trip down to the Victorian and especially Edwardian era by watching the first 4 seasons of Downton Abbey while sipping tea from a new Burleigh Pink Asiatic Pheasants breakfast cup.

Uusi teekuppi iltateetä varten on Proloque shopista.

Fortnum & Masonin teen ystävien ei tarvitse matkustaa Englantiin saakka sitä maistellakseen, myös Stockmannin Herkusta löytyy tätä. Assam Superb on todella hyvä musta tee.

Herkullinen English Blossom Honey on myös Englantilaista, mutta Anton & Antonista.

I have also been very happy soaking in a hot bath surrounded by the lovely scent of Lily of the Valley. This Penhaligon´s bath oil feels so very luxurious. And I´m thinking I might want to have a similar perfume bottle where one could just add a drop of perfume on the skin straight from the cork. I think Empressa sounds just divine for the winter ( “Empressa is inspired by the beauty and nacrescence of pearls, precious silks and fine fabrics transported through London to adorn women of power and influence.”) And how about the bottle of Ellenisia?  Elisabethan rose also sounds just lovely ( “Imagine a premier cru champagne. Gorgeously light, shot through with rose scented bubbles”).

Penhaligonsin kielo-kylpyöljy on Tukholman tulianen itselleni. Kaunis lasinen pullo, ihana heleä tuoksu – ylellinen kylpy, mikä sen parempaa. Haaveilen seuraavaksi itselleni tuoksusta joka on samanlaisessa pullossa. Laittaisin sitä aamuisin iholleni lasisesta korkista kampauspöytäni ääressä aamutakissani istuen. ( haaveiden täytyy välillä olla kovin yksityiskohtaisia, eikö vain…)

Mrs Dalloway has kept me company lately while I´ve been sitting on a park bench on a sunny fall day wasting away. There is a line in the book that I think I would have wanted to write myself;

” And then, opening her eyes, how fresh, like frilled linen clean from a laundry laid in wicker trays, the roses looked; and dark and prim the red carnations, holding their heads up; and all the sweet peas spreading in their bowls, tinged violet, snow white, pale- as if it were the evening and girls in muslin frocks came out to pick sweet peas and roses after the superb summer´s day, with it´s almost blue-black sky, its delphiniums, its carnations, its arum lilies, was over; and it was the moment between six and seven when every flower -roses, carnations, irises, lilac -glows; white, violet, red, deep orange; every flower seems to burn by itself, softly, purely in the misty beds; and how she loved the grey white moths spinning in and out, over the cherry pie, over the evening primroses!”

– Virginia Woolf

How utterly beautiful.

Mrs. Dalloway on pitänyt minulle seuraa puistonpenkillä syksyisen aurinkoisena päivänä. Seuraavaksi ehkäpä Charles Dickensin Great Expectations.

Kauniit vaaleanpunaiset neilikat ovat koristaneet yöpöytääni ja lastenhuonetta jo toista viikkoa.

Onneni on siis ollut jokseenkin rauhallista ja hillittyä. Tytöt ovat myös matkanneet samaan aikakauteen, he ovat katsoneet Maija Poppasen  kahdesti viime viikon aikana ( olemme olleet flunssassa sängyn pohjalla). Mikä ihana aikakausi tuo onkaan. Maija Poppanen on mielestäni ehkä vähän väärin ymmärretty, mutta hyvin ajankohtainen hahmo. Olen lukenut alkuperäiset Maija Poppaset aikuisiällä englanniksi ja hän on kyllä kirjojen muodostaman mielikuvan perusteella hieman erilainen kuin Julie Andrewsin esittämä sokerinen hahmo musikaalissa. Luulenpa, että Maija Poppanen oli tarkoitettu hahmoksi joka ei välttämättä ollut niin kaunis, mutta silti itsevarma ja piti itseään täydellisenä juuri sellaisena kuin hän sattui olemaan, mutta aina sopivasti hieman sarkastisen äänenpainon kera. Hän uskoi itseensä ja hyvyyteen, sekä kauniisiin käytöstapoihin. Ja siihen, että elämässä saa olla kurin ja järjestyksen lisäksi iloa ja rakkautta. Ne ovat pohja johon voi rakentaa onnellisen elämän. Tietenkin pidän myös siitä, että Maija Poppanen toi elämään hieman taikaa. Koska ihmisen elämä tarvitsee välillä hitusen uskomattomia asioita.

The girls have been tossed in to the same era as they have watched the Mary Poppins musical twice this week ( we have been down with a cold lately and bed bound for a few days). I love the Mary Poppins character. Especially the one from the books. I think she believed in good manners and discipline but thought that without love and happiness all the rest did not matter. She was also a very confident woman who believed in what she thought was right although it may not have been the popular view. Besides I love that she thinks she is ” practically perfect in every way” but she says it with a hint of sarcasm in her voice. And she had magic about her which is always a good thing if you ask me. We all need a little magic.

With these thoughts of happiness I wish you a lovely weekend!

Ihanaa viikonloppua!

Lattemamma

p.s. If you are looking for a cheerful song that helps you to keep going while running may I suggest this from Mary Poppins. It should be on every runners play list.