Hei,
syksyisen kaupunkiloman odotus on kyllä ihanaa. Myös meillä lapset ovat matkustaneet mukanamme (yhdessä ja erikseen) melkoisen paljon. Kuopukseni joskus pienempänä mietti, että oliko se “Vierumäki vai Pariisi, jossa hotellin aamupalalla oli taikuri”. Pariisi on kyllä yksi suosikeistamme ja juuri siellä oli aamupalalla taikuri 😀

Oikein aurinkoista syyskuun jatkoa!

Jenni ja Minnamanna, tosiasiahan on se, että lapselle ei taida olla niinkään väliä onko se kohde Vierumäki vai Pariisi. Se, että saa sitä huomiota voi olla paljon tärkeämpi seikka. Kohteella ja sen merkityksellä on varmasti paljon suurempi arvo vanhemmalle ja toki sitten jokin paikka voi assosioitua myöhemmin lapsellekin tärkeäksi tämän takia. Kuten meidän perheessämme ( oma lapsuuteni perhe siis) Pariisi. Kaikilla ei ole edes mahdollissuutta viedä lapsiaan matkoille, saatikaan viikonloppureissulle Pariisiin, ymmärrän sen ja olen todella kiitollinen, että minulla on. Mutta, kuten sanottu ja miten hienosti Jennin kommentti sen osoittaa, se ei ole onneksi lapsen kannalta tärkeintä vaan se, että saa viettää aikaa oman vanhempansa kanssa. Mutta nyt vähän kyllä kiinnostelee se, että mistäs me löydettäisiin aamiaispaikka jossa olisi taikuri ;)!

Hihiiii! Repesin 🙂 Ihana, Vierumäki vai Pariisi?!? 😀

Les Hallesin kaupunginosan Novotel oli kyllä hyvä hotelli lapsiperheelle. Nelihenkinen perheemme sai yllättävän ison huoneen ja aamupala oli hintansa veroinen. Lauantaiaamuna (pari vuotta sitten) yllätyksenä oli vielä taikuri, joka taikoi pitkulaisista ilmapalloista vaikka mitä ja poseerasi kiltisti, kun me vanhemmat otimme valokuvia 😉 Myös hotellin sijainti oli todella hyvä.

Jakamattoman huomion saaminen on todella tärkeää. Meidän kolmen lapsen huushollissa harrastetaan “date night” iltoja yhden lapsen kanssa vuorollaan. Keskimäärin kerran kuukaudessa pääsee erityistä iltaa viettämään joko äidin tai isän kanssa kahdestaan. Silloin lapsi saa tehdä suunnitelmia ja toiveita illanvieton suhteen, yleensä siihen sisältyy urheilua tai shoppailua tai rannalla leikkimistä ja ravintolassa syömistä. Nämä ovat todella tärkeitä ja odotettuja iltoja niin lasten kuin meidän aikuistenkin puolelta!

Meillä on kerran pari vuodessa “toivepäivä”. Päivä on henkilökohtainen lapsen ja vanhemman kanssa. Lapsi saa suunnitella päivän ja toivoa esim.jossain tietyssä kahvilassa käynnin sekä jonkun ostoksen. Pienet on yleensä toivoneet jonkun lelun ja lisäksi ollaan ostettu kirja. Tämä on ollut äidin&lapsen päivä. Isäpäivä on vähän vielä kehitteillä. Keskimmäinen toivoi isää legojen rakenteluun päiväksi kanssaan. Lasten toiveet ovat usein melko pieniä. Isossa perheessä suurin haaste on ajan löytyminen jokaiselle kaiken muun “pakollisen” arjenpyörityksen lisäksi. Vuosia sitten päätimme, että jokainen lapsi saa 10-vuotislahjakseen ulkomaanmatkan toivomaansa kohteeseen yhdessä kummankin vanhemman kanssa (jos mahdollista). Esikoinen oli Lontoossa isän kanssa (meillä oli silloin yksi imeväinen kotona, niin en voinut lähteä). Numero kakkonen, futari, toivoi Barcelonaan. Sille reissulle pääsimme molemmat vanhemmat ja voi miten hienoa se oli. Seuraaviin kymppijuhliin on aikaa kolme vuotta. Näin isolla perheellä ei juurikaan tule tehtyä “isoja” reissuja, joten siksikin kokemus on ikimuistoinen. Jakamattoman huomion saaminen ja antaminen on tärkeää.

Kiitokset tästä postauksesta ja kaikille kommentoijille myös, sain tästä hyvää muistutusta ja inspiraatiota järjestää jonkun kivan jutun esikoiseni kanssa. Itselleni Lontoo on hyvin tärkeä ja rakas paikka, jossa kävin aina äitini ja mummoni kanssa. Äidin kanssa myös aikuisena ollaan yhdessä Lontooseen matkustettu ja kunhan tyttäreni kasvavat haluan näyttää heille lempipaikkani Lontoossa. Me molemmat mieheni kanssa rakastetaan matkustamista ja lapset “joutuu” tai pääsee siinä mukana kulkemaan. Tosin matkojen kohokohtia kyseltäessä lapsen suusta tulee aika hauskoja juttuja.”Mikä on parasta matkassa?” kysymykseen on saatu mm seuraavia vastauksia: Amerikan matkalla kivointa oli päästä kylpyyn Isin kanssa (se Disneyland jäi toiseksi), Lontoossa kivointa on jahdata puluja, Wienissä mukavinta on syödä aamupalaa parvekkeella ja Tallinnassa ehdottomasti hauskinta oli jäätelön syöminen. Mutta tosiaan parasta on muistot yhteisistä hetkistä, oli ne sitten kotona ja missä vaan päin maailmaa.

Totta turisette. Tärkeintä on yhdessä vietetty aika. Matkailu ainakin meidän perheessä johtuu vanhempien halusta ja tällä porukalla kun ollaan liikenteessä – tuntuu välillä matkaan panostaminen, että tarjoaisi helmiä sioille 🙂 Mutta sitten kuitenkin jälkeenpäin esimerkiksi valokuvakirjoja katseltaessa, suurella lämmöllä lapset muistelevat matkaa.

Nyt toistaiseksi pysymme visusti kotimaassa. Meillä on haaveena kokeilla hetkellisesti hieman erilaista arkea eteläisessä Euroopassa. Se milloin tämä toteutuu jää nähtäväksi, mutta kyllä se toteutuu!!! Talvi talvena on ihanaa aikaa, mutta se epämiellyttävä marraskuu – tiedätte kyllä!!! Ja pitäähän ihmisellä unelmia olla. Voih.

Tiedän nyt Täti Ruskean lisäksi toisenkin perheen (suurperhe sekin “nykystandardien” mukaan), joilla matkustetaan yksin kymmenenvuotiaan kanssa ulkomaille, Pariisiin. Tavattoman kiva ajatus.

Lasten kasvaessa toivon kovasti, ettei älypuhelimet vie meillä voittoa perheajasta – tähän pitää varmasti keskittyä ja tehdä rajat asian suhteen. On hullunkurista, että perheen vanhemmat ennemmin keskustelevat keskenään Facebookin chat-ohjelman välityksellä kuin esimerkiksi ruokapöydän ääressä.

Lasten kouluikäistyttyä toivon toki, että lapsilla on kavereita ja heidän kanssaan vietetään aikaa – tässä kuitenkin on omat haasteensa löytää tasapaino taas kaiken keskellä. Toivoisin kodin olevan tuolloin edelleenkin lapsen mielestä vetovoimaisin ajanviettopaikka 🙂

Meille perheenä pyritään viettämään aikaa yhdessä ruokapöydän ääressä. Hirvittävä pälätys pöydässä usein on, kun kaikki yrittävät saada äänensä kuuluviin, milloin kaatuu maidot pöydälle, milloin vedetään herne nenään, kun ei saanut salaatin viimeistä oliivia jne., mutta se on niin meidän perhettä! Tällä mennään 🙂

Meillähän lisähaaste esim. perheen lomia suunnitellessa on, paitsi iso seitsenhenkinen perhe, niin myös lasten iso ikähaarukka. Esimerkiksi viime kesänä 15-vuotiaan teinin toiveet olivat melko erilaiset kuin 1-vuotiaan kuopuksen (joka ei siis osannut toiveitaan vielä edes ilmaista ja jolle riittää peruskotielämä 😉 ). Hyvällä suunnittelulla ja kompromisseilla kuitenkin onnistuttiin saamaan”jokaiselle jotakin”. Meillä on ollut jo vuosia tapana istui koko perhe yhdessä alas, jolloin kukin saa vuorollaan kertoa toiveensa. Keskustelen yleensä myös kahden kesken jokaisen kanssa, koska etenkin pienet lapset saavat helposti vaikutteita isompien toiveista, jolloin se oma toive jää ehkä kokonaan kertomatta. Ensi kesäksi ollaan suunnittelu tai ainakin haaveiltu Suomen ulkopuolelle suuntautuvaa koko perheen reissua. Nähtäväksi jää, toteutuuko se. Toivon että se reissu antaisi jokaiselle jotakin, mutta samalla saisimme myös koko perhe yhteisiä muistoja ja kokemuksia elämämme helminauhaan.

Kiitos kaikille teille erinomaisista kommenteistanne. Näitä oli ilo lukea! Ja saada hyviä vinkkejä! Date night-illat ovat erinomainen idea!

Here at home my girls not stand to be away from each other for a long time as a journey. I think super important to individual programs with each of them, but they are programs that last no more than an afternoon.

Danielle, for you a trip to Paris is a far longer journey than for us! <3