Random

September in the air

I love Fall. The pumpkin spice, the foliage, candles & a roaming fireplace. I love wrapping myself in soft and comforting cashmere and getting out my pretty umbrella & shiny wellies for rainy days. I have always loved Fall fashion better than summer clothes. I often start watching an old familiar tv-show again like Downton Abbey preferably while sipping tea from my favourite tea cup. when I come home from work I like to put a light on on all the lamps we have on each windowsill so that passer by in the darkening night have some pretty city lights to look at. I also love to look at these lights in other people´s apartments imagining who lives there. I love going for a run on a windy night and then soaking up in a hot bath. I love having these comforting things around me. On weekends we are more often in the city so we can make breakfast plans with friends or go to the playground with kids. And Fall makes me want to make stews or roasted vegetable soups for dinner.

DSC_01461-e1412680159674-500x754

What is your favourite thing about Fall?

Here you can find one of the most loved recipes on the blog, the pumpkin spice mixture. I´m in a dire need to make a new batch very soon!

Lattemamma

p.s. You have asked me to make a home post, a post about the new bathroom ( it´s still lacking a few finishing touches like a mirror) & my Fall fashion buys ( so far very scarce). So I will deliver these at some point! And I have not forgotten your questions you asked of me earlier on the blog. To some I have answered here and there but still lot´s of great ideas to tackle as blogging subjects!

9 Comments

  • Karkki

    En ole syksyihminen ollenkaan. Minulle syksy on väliaika joka erottaa kesän talvesta. Vaikea selittää mutta ehkä ajatus jotenkin tuosta tulee ilmi. Mutta rakastan metsää ja sieniä. Mikään ei ole ihanampaa kuin pakata eväät reppuun, perhe mukaan ja lähteä etsimään kanttarelleja, suppiksia ja mustatorvisieniä. Ja sitten tehdä hyvät pasiti kera sienikastikkeen. Such a simple pleasures of life <3

    Ihanaa viikkoa 🙂

    • Sofia

      Karkki, minusta tuntuu, että olet ehkä kuitenkin löytänyt vähän sitä syksyn taikaa johon minä ja muut tähän kommentoineet ovat ” langenneet” ;). Ja arvaa vaan kenen tekeen nyt mieli sienikastiketta!

  • Täti Ruskea

    Voi miten ihanasti kirjoitit syksystä! Olen syksyihminen (tosin varmasti eniten tykkään kesästä, sellaisesta oikeasta kesästä), syyskuussa syntynyt. 4/5 lapsistamme on myös syntynyt syyslokakuussa, joten juhlia riittää näin syksyisin meidän perheessä. Syksyssä ehdottomasti parasta on tunnelma. Se kun voi sytyttää kynttilät tai tulen takkaan ja kääriytyä villashaalin suojaan, laittaa jalkaan uudet villasukat, katsoa jotain vanhaa sarjaa (jep, käynnistin alusta Sinkkuelämää-kaudet 😉 ), kupissa kuumaa ja ikkunan takaa kuuluu sateen ropina. Pöydällä kasa valloittavia sisustuskirjoja ja -lehtiä. Kädessä joku uusi neuletyö. Entäs sitten syksyinen luonto, värikäs vaahteranlehtimeri ja auringonsäteet ikuistettuna valokuviin kera syyspoikieni. Minun ihana syksyni päättyy siihen, kun alkaa loska pyöriä jaloissa eikä enää tiedä onko syksy vai talvi. Silloin sade muuttuu kylmäksi ja tylyksi, ulkona on liian pimeää, puut ovat paljaita eikä maasta on haravoitu pois väriloisto ja joulun valoon on vielä liian pitkä matka. Mutta nyt: nyt on paras syksy vielä edessä 🙂 <3

  • Agata

    Ihana postaus! Teen tuota samaa, eli ihailen ohi kulkiessa pikkuisia lamppuja ikkunalaudoilla ja itsekin pyrin laittamaan jotakin kivaa ikkunoille (arvailen myös, millaisia asukkaita kussakin kodissa asustelee; vastapäisessä satavuotiaassa kerrostalossa on torniosa erkkereillä ja ylimmässä kerroksessa palaa valo pitkälle aamuyöhön ja mua kutkuttaa tietää, mikä pitää tätä asukasta hereillä tornissaan, kun kaupunki ympärillä nukkuu -kenties taiteilija tai kirjailija luomisinspiraation vallassa? ;). Uusin ideani on laittaa pieniä, hopeisia kimaltavia ikkunatarroja ikkunan yläosaan, kunhan talvi tulee. Hieman taianomaista kauneutta arkeen. 😉

  • Agata

    Piti lisätä, että valo vastapäisessä tornissa on jollakin tavalla jopa lohdullinen. Monena yönä, kun olen kantanut vauvaa sylissäni pitkin asuntoa, mies taas työmatkalla ja pimeys vain korostaa väsymyksen ja yksinäisyyden tunnetta, suupieli nousee aina hymyyn, kun vilkaisen ikkunasta öistä pimeyttä ja bling! siellä se valo taas palaa tornissa, vaikka kello olisi 3 aamuyöllä. Tulee lohdullinen fiilis, etten ole yksin yössä -joku valvoo kanssani. 😉

  • Marenki

    Ihana kirjoitus ja ihania kommentteja. Olen syksy-ihminen henkeen ja vereen, syyskuun lapsi. Rakastan syksyn muotia, kirpeitä aamuja kun ei ole vielä liian kylmä. Hämärtyviä iltoja ja kynttilöitä. Ja niitä tunnelmallisia koteja, jotka näkyy ikkunoista ulkona kävellessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.