Aug
18

Happy thoughts…

by Sofia   -   in Random

Iloa tähän viikkoon on tuonut tietenkin ihana auringonpaiste. Välillä elokuut tuntuvat olevan jo kovin syksyisiä, mutta nyt on meitä kyllä hemmoteltu kunnon kesäkeleillä. Ihanaa! Työtkin iloitsevat kun kouluun voi vielä mennä sortseissa tai kesämekoissa.

Onnelliseksi on viime aikoina tehnyt myös Hattaran kanssa kaksin vietetty viikonloppu kotona. Hän ei haunnut jättää lauantaiaamun balettituntia väliin joten mr Espresso lähti Purkan kanssa saareen ja me jäimme ihan kaksi kotiin. Oli muuten aivan ihanaa todella pitkästä aikaa viettää kahdenkeskeistä aikaa lasten kanssa. Tämä tuli molemmille tytöille kyllä kovin tarpeeseen, ottaen huomioon, että olemme maaliskuusta asti olleet todella tiiviisti yhdessä ja tytöt oikeastaan lakkaamatta. Teimme kivoja tyttöjen juttuja, kävimme mocktaileilla ja ulkona syömässä, pyörälenkillä, lakkailimme kynsiä ja söimme jätskiä suoraan purkista leffaa katsoen. Ja tietenkin nukuimme samassa sängyssä, illalla ennen nukahtamista höpisten. Purkka taas puolestaan sai saaressa kaiken huomion isän lisäksi isovanhemmilta ja hän sai hoitaa vuoden ikäistä serkkuaan mikä oli tietenkin mieluista. Erityisesti koska isosisko yleensä ottaa siinä hommassa ohjat käsiinsä. Ihanan energisoiva viikonloppu siis takana!

Minulla on ollut pitkään nyt sinivalkoharmaa kausi meneillään ja ne ovatkin ajattomia ja klassisia värejä jotka ovat aina osa meidän sisustusta, sekä vaatekaappiani. Mutta nyt syksyä kohti jostain syystä taas vaaleanpunainen on löytänyt tiensä vaatekaapista päälleni ja erityisesti näyttänyt kotonakin pitkästä aikaa kivalta. Joten tänään mieltäni tällä hetkellä virkistävään sävyyn olevia onnen aiheita.

Nämä vaalenapunaiseen kauteen sopivat ihanat cocktail kirjat löytyivät Akateemisesta kirjakaupasta. Toisessa on klassikkodrinkit ja toisessa shampanja- tai kuohuviinipohjaisia juomia. Molemat kirjat tekevät minut iloiseksi vaikka cocktaileja harvoin tuleekin tehtyä. Olen sitä mieltä, että perjantai pitäisi kyllä aloittaa kotona cocktail tai mocktail hetkellä. Ihana arjen ja viikonlopun toisistaan erottava hetki.

Tämä By Malinan kukkamekko vilahti ystävättäreni insta storyssa ja jotenkin se osui silmääni. Kyselinkin heti mistä mekko mahtaa olla. Mielestäni kukkamekot sopivat hyvin syksyyn ja niihin voi mainiosti yhdistää tennarit ja neuletakin. En ole erityisesti kukkamekko- tai röyhelö tyyppiä, mutta tämä naisellinen mekko tuntui jotenkin silti kovin omalta. Mietin usein vaatteita hankkiessani kuinka usein ja minkä kaikkien olemassa olevien vaatteiden kanssa näen tietyn vatteen tai asusteen ylläni. Jos se tuntuu mielessäni olevan oiva moneen juttuun niin usein teen hankinnan. Toki vaatekaapin persupilarit ovat asia erikseen ja niitä hankin ihan tarpeeseen. Mutta tällaisia vähemmän ” tarpeellisia” hankintoja sulattelen ensin hetken ja kuvittelen ne ensin käytössä. Sitten kun huomaan niiden olevan juurikin niitä vaatteita jotka tekee aina mieli laittaa päälle, tulee iloiseksi siitä, että on tehnyt onnistuneen valinnan.

Mikäs sen mieltä ilahduttavampaa kuin kupillinen hyvää kahvia iltapäivällä. Tietenkin kauniista kupista ja mielellään pienen tumma suklaa palan kanssa. Tässä suloisuudessa oli laventelia mausteena. Suklaat olen ostanut Hakaniemen hallin DeliDelistä.

Lastenhuoneet jäivät muuton jälkeen vielä hakemaan vähän lopullista muotoaan ja Hattarankin huoneessa oli muutama kuva pitkään kehystämättömänä. En meinannut millään löytää mieluisia kehyksiä, enkä ollut myöskään innokas maksamaa 120€ siitä, että saan kehystetty 7€ julisteen. Lopulta täydelliset kehykset löytyivät ihan Ikeasta. Ne saivat hurjasti kyselyitä silloin keväällä instassa joten jaan linkin tähän. Projektit jotka etenevät tuovat minulle iloa.

Mikä sinua on ilahduttanut viime aikoina? Ehkä ihan paras hetki kaikkien hyvien hetkien seassa oli se kun sunnuntaina istuimme Hattaran kanssa Strindbergin terassilla syömässä lounasta ja katselemassa ohikulkijoita ( yritimme kuvitella olevamme Pariisissa). Lounaassa kesti hetki niin Hattara painoi päänsä syliini ja silittelin häntä siinä hetken aikaa kun hän lepäili. Hetki oli jotenkin kauniin haikea, koska ymmärsin siinä, ettei tällaisia tule enää kovin usein. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja viidesluokkalainen ei enää hakeudu jatkuvasti pikkutytön lailla äidin syliin, paitsi tietenkin kotona iltaisin tai jos jotain on sattunut. Purkka on toki vielä ihan sylivauva, myös luonteeltaan enenmmän mamin syliin hakeutuva halailija. Joten kaiholla mutta onnea täynnä nautin tuosta erityisestä hetkestä. Toki samalla minut tekee onnelliseksi sekin kun Hattarasta on kasvamassa hiljalleen isompi tyttö. Siinäkin on omat ihanat puolensa.

Ihanaa päivää,

Lattemamma