Feb
25

Naamiaistunnelmissa

by Sofia   -   in Party planning  Random

Takana melkoisen tapahtumarikas viikonloppu. Perjantaina saimme hyvät ystävämme illalliselle. Ennen lapsia meillä oli tapana kutsua usein ystäviä kylään ruokapöydän ääreen. Pikkuvauva-ajan ja raskauspahoinvointien ja taas uuden pikkuvauvan väsyttämä mamma toivoi lähinnä kutsua muiden valmiiseen pöytään. Nyt kun meidän lapsemme nukkuvat läpi yön ja muutaman vuoden univelat alkavat tasaantua, tein uudenvuoden päätöksen kutsua taas ystäviä useammin kylään.

Minusta nimittäin  on ihanaa järjestää pienelle porukalle illalliskutsut. Suunnitella menu ja siihen sopivat viinit, kattaa pöytä valmiiksi jo aikaisin ja käydä kaupassa kaikessa rauhassa. Mikä nautinto kun vihdoin istutaan pöytään, kohotetaan ensimmäinen malja ja nautitaan hyvästä ruuasta jutustellen. Lapset saavat istua mukana kunnes heille vaihdetaan yökkärit päälle ja pienet kömpivät peittojen alle. Itsellekin ihana lapsuusmuisto on ollut pötkötellä oman peiton alla ja kuunnella raollaan olevasta ovesta kuinka aikuiset vielä hetken keskustelevat pöydän ääressä ja välillä kuuluu naurun remahduksia.

Feb
22

Ilmapallot ja kepeä mieli

by Sofia   -   in Random

Joskus elämän sietämätön keveys syntyy pienistä asioista. Tiedättehän, se tunne, kun tuntuu vaan lipuvan pilvenhattaroita pitkin eteenpäin. ( Vaikka edellisiltana saattoikin olla niin, että lenkillä rannassa eksyi vähän polulta ja upposi yhtäkkiä juoksutrikoissa umpihankeen ja lenkkarit täyttyivät jäätävästä lumesta ja silloin se hanki ei kyllä tuntunut yhtään pilvenhattaralta…)

Viime päivinä pilvenhattaroita jalkojeni alle on tuonut vaaleanpunainen coupe sampanjatorni ystävän juhlissa (kuten tämä), koska sellainen on mielestäni aina yhtä dekadentti ja samanaikaisesti suloinen, uusi vaaleanpunainen rannekoru jonka kuriiri kiikutti kotiovelle, vaaleanpunaiset ruusut jotka oli huolella piilotettu ja joita sain etsiä työmatkalta autosta puhelimitse annettujen ohjeiden mukaan aamutakki päällä, kahvikuppi toisessa kädessä.

Entäs ne erityisen tärkeät vaaleanpunaiset onnen hetket kun pieni ottaa kasvoistasi kaksin käsin kiinni ja sanoo ” Mamma, mä rakastan sua.” , tai silittelee siskonsa hiuksia kun toinen on levännyt päänsä hetkeksi isosiskon syliin. Se kun ystävät ovat siinä, arjessa, ilman sen kummempaa syytä ja yhtäkkiä kaikki on kuin pikkuisen juhlaa, vielä vähän kevyempää, vähän kirkkaampaa. Pilvenhattaroita ovat myös riemusta kikatteleva taapero, erityisesti se kuinka riemu syntyy tyhjästä ja nauru hersyää vatsanpohjasta ja leviää silmänurkkiin asti, tarttuu omiini eikä laannu koko päivänä. Mikään maailman meikki ei voi kaunistaa ihmistä enempää. Yksikään valvottu yö ei silloin ollutkaan kuin unta.

Ja joskus, joskus kepeys voi olla ilmapallo. Vaaleanpunainen leijaileva ilonkappale. Entäpä iso kimppu ilmapalloja? Nehän jo melkein nostattavat ihmisen ilmaan. Kuin pilvenhattaroilla kulkisi.

Feb
21

Lattemamma lunch

by Sofia   -   in Random

Eilen oli taas minun vuoroni saada mammaystäväni ja suloiset pikkuiset lounastamaan luokseni. Kerroin hieman lattemamma-porukkamme lounastelusta täällä. Joskus on kiva valmistaa ihana lounasmenu, joskus kokeillaan vähän hienostuneempia ruokia tai jotain ihan uutta ja toisinaan parasta on lohisoppa ja ruisleipä voilla. Aina ei kuitenkaan tarvitse tehdä kaikkea (tai mitään) itse. Välillä on ihana ostaa kaikki valmiina ja vain nauttia hyvästä seurasta ja rennosta yhdessäolosta.