Sep
8
Baking with kids and other sweet and savory stories
by Sofia - in Random
Viime aikoina mediaa on puhuttanut tärkeä aihe. Lapset ja sokeri. Millaisia ruokailutottumuksia tai sokeritottumuksia me annamme omille lapsillemme ja palkitsemmeko heitä ruualla? Pitääkö ruuan olla aina mukana juhlassa ja lohduttamassa? Siinä onkin hyviä kysymyksiä joista jokainen meistä vanhemmista valitsee itse oman tiensä. Tässä on omani. Itse olen kasvanut kotona jossa ei oikeastaan koskaan juotu limua tai syöty karkkia. Meillä ei ollut erityistä karkkipäivää, mutta toisaalta “herkuttelua” ei koskaan kiellettykään. Meillä leivottiin aina paljon kun mummini oli meillä kylässä ja toki aina silloin tällöin kotona oli jätskiä tai pullaa tai äitini teki pannukakkua ja lettuja tai isäni köyhiä ritareita. Mutta meillä istuttiin perjantai-iltaisin television ääreen katsomaan dekkarisarjoja teetarjottimen, juustojen ja paahtoleivän kanssa, ei sipsipussin ja karkkikulhon kanssa ( muistan kuinka nyrpistelin nenääni isäni suosikille Stiltonille ja kuinka rakastuin suolaisen juuston ja makean hillon tai marmeladin yhdistelmään). En sano, että toinen on parempi tai terveellisempi vaihtoehto, se oli vain meidän kotimme. Ruoka oli hyvää ja mikään ei ollut koskaan kiellettyä. Siitä ei mielestäni niin sanotusti tehty numeroa. Itse aterioille istuminen, pöydän kattaminen ja yhdessä tekeminen olivat ruokailun tärkeimmät asiat.
Sep
8
Tiedättehän päiviä jolloin kahvinpurut levähtävät lattialle ja lapsen sukalta on mystisesti kadonnut pari. Jotenkin tuntuu, että vaikka mitä tekisi mikään ei oikein luonnistu niin kuin oli ajatellut. Silloin on omasta kokemuksestani parasta laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä pitkälle lenkille tuulettamaan ajatuksia ja rentouttamaan se ärsytys takaraivosta. Tämä maanantai taitaa nyt elämässäni olla juuri sellainen. Olin kirjoittanut teille erityisen pitkän blogimerkinnän mielestäni mielenkiintoisesta aiheesta. Sitten tapani mukaisesti päätin hieman vielä hioa siitä muutamaa lausetta ennen sen julkaisemista ja tarkistaa kirjoitusvirheitä. Sittenpä lakkasikin netti toimimasta ja kappas, yli puolet tekstistä ja koko englanninkielinen osuus katosivat kaikki kuin tuhka tuuleen. Olen nyt laskenut kymmeneen ja kohta sidon lenkkarin narut tiukalle. Palaan siis huomenna ehkäpä vielä paremmin hiotun tekstin kanssa tai sitten parantelen sitä parempana päivänä. Nyt laitan lippiksen syvälle päähän ja musiikin korville ja annan jalkojen viedä. Toivon sinulle parempaa alkua viikolle!
Lattemamma
p.s. Kuvassa Purkka viime viikolla ilahduttamassa minua kun laitoin illallista. Hän tykkää leikkiä silloin keittiössä tai istuskella seuranani höpöttelemässä. Se tekee minut tosi onnelliseksi. Purkka on kyllä oikea ilo.
