Sep
3
Onneksi kesä ehti antaa meille parastaan vielä elokuussa, muuten emme ehkä niin hyvillä mielin toivottelisi syyskuuta tervetulleeksi. Olen kuitenkin aina pitänyt kovasti syksystä ja nyt se ainakin kalenterin mukaan on saapunut. Näinpä saaressa yhdessä pihlajassa jo kokonaan punaiset lehdetkin!
Syksy tuo mukanaan usein arjen ja rutiineja elämään, mutta se tuo kyllä myös muutaman höpsömmän asian joita olen odotellut. Downton Abbeyn 6. ja viimeinen tuotankokausi alkaa Suomessa lokakuussa ( 6.10). Briteissä se käynnistyy jo 20.9. Myös yhden lempiohjaajani Nancy Meyerin uusin elokuva The Intern tulee ensi-iltaan Suomessa lokakuussa ( 16.10). Nyt syyskuussa pyrin myös palaamaan siihen, että tekisin jonkin kulttuuriin liittyvän jutun tyttöjen kanssa ( vähintään) kerran kuussa. On se sitten teatteria, taidenäyttely tai mitä vaan. Yritimme ilmoittaa Hattaraa täksi syksyksi taidekouluunkin Annatalolle, mutta vaikka olin tasan minuutilleen koneella ilmoittautumassa ryhmään kun ilmoittautuminen alkoi, hän jäi silti varasijalle. Kylläpä harmitti! Jos sinulla on vihjata hyvästä taidekoulusta pääkaupunkiseudulla, sekä suomen-, että ruotsinkieliset ryhmät käyvät, niin otan vihjeet kiitollisena vastaan.
Syksyllä alan usein myös tekemään hieman erilaisia ruokia kuin kesällä. Keitot ja padat sekä pastat ja risotot jotenkin sopivat niin hyvin syksyyn. Ja tietenkin syksyllä tulevat myös kurpitsat! Täältä löydät kurpitsarisoton ohjeen ja täällä on kotitekoisen Pumpkin Spice Latten resepti. Myös nämä paahdetut talvikurpitsat mozzarellan, rosmariinin ja makean balsamicokastikkeen kanssa ovat mielettömän hyvin. Kunnon lihasopan ohje on täällä. Ehkäpä välipalalla maistuisi vispipuuro vaniljakastikkeella?
Syksyllä pääsee myös käyttämään ihania syysvaatteita! Löysin itselleni vuosien etsinnän jälkeen täydellisen tummansinisen kipparitakin aivan sattumalta, mutta sen napit vaan eivät olleet mielestäni kovinkaan kivat. No, lisätään tarinaan ihana äiti, Tukholma ja joku vastaan tullut second hand kauppa jossa oli myynnissä juurikin kuusi kappaletta oikean kokoisia kultaisia ankkurinappeja. Kunhan takki saa uudet napit niin se odottelee jo kylmempiä kelejä. Kipparitakkien kanssa minulla on ollut aina pitkänä ja myös melko pitkäselkäisenä se ongelma, että ne ovat aina joko liian lyhyitä tai liian leveitä tai useimmiten molempia. Usein myös tummansinisen sävy on ollut väärä. Minun mielestäni tummansinisen pitää olla oikeasti tumma, muuten se muistuttaan helposti virkapukujen väriä. Olen metsästänyt tuon tyylistä takkia niin intohimoisesti, että olen jopa kysellyt joskus tuntemattomilta ihmisiltä kadulla, mistä heidän sopivan näköiset takkinsa ovat ( ja ainahan ne ovat tietenkin vanhaa mallistoa tai jo loppuunmyytyjä).
Kipparitakin lisäksi odotan kovasti, että saan ihanan uuden harmaan jättihuivin käyttöön. Sain sen Gauharin tytöiltä ja se on täydellinen! Minulla oli pitkään iso Broran harmaa kasmirhuivi ja se oli valehtelematta yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. Yhtenä päivänä kun hain Hattaraa päiväkodista huomasin portilla, että olin onnistunut tiputtamaan huivin jonnekin. Juoksin, kirjaimellisesti, reitin takaisin sinne hetkeen saakka jossa muistin sen viimeksi itselläni olleen. Huivi oli tipotiessään. Se oli minulle niin rakas ja tärkeä, että jouduin hieman itkemään tätä menetystä ja vielä kahden vuoden jälkeenkin se harmittaa minua vähän kun ajattelen asiaa. Mutta nyt rakas Brora on saanut seuraajan joka muistuttaa edellistä kovasti. Tämä huivi on aivan mielettömän pehmeä, juri sopivan sävyinen harmaa ja kaiken lisäksi täydellisen kokoinen omasta mielestäni. Se on iso olematta kuitenkaan liian suuri näyttääkseen oudolta kiedottuna. Täydellinen harmaa huivikin siis odottaa nyt viileämpiä kelejä.
Mitä sinä rakastat eniten syksyssä? Jos haluat päästä ihaniin syystunnelmiin niin täällä on minun Fall kansioni Pinterestissä.
Lattemamma
p.s. Yritin ottaa näitä huivikuvia ajastimella ja käytin pölyhuiskaa apurina tarkennuksen kanssa ( tähän olisi varmasti jokin helpompikin keino, kuvaan itseäni ehkä hieman liian harvoin). Sainpa fiksuna tyttönä napattua kuvausassistentistanikin yhden kuvan…
Jos haluat nähdä pikkuisen vaivaa taidekoulun matkan kanssa (8 minuuttia Stockan parkkihallista :)) niin suosittelen todella lämpimästi Kulosaaren taidekoulua. Aivan ihanaa opetusta!
Ihana Pumpkin spice latte – menee kyllä kokeilulistalle heti viikonloppuna. Tänään lisäsin aamulatteen jo kardemummaa ja vähän vanilijaa. Viikonloppuna koitan myös ehtiä leipomaan kardemumma-keksejä. Rakastan kardemummaa ja syksy on mielestäni ihana tekosyy lisätä sen käyttöä.
Helsingin kuvataidekoulu tulee pikaisesti ensimmäisenä mieleen. Ystävän lapsi on vuosia käynyt ja ovat pitäneet paljon. Samaisen ystävän kummityttö kävi lukuvuoden Art-Rita kuvataidekoulua Krunikassa (mutta sai sitten paikan Hgin kuvataidekoulusta ja siirtyi sinne).
Mukavaa syksyistä aamuna sinulle. Minä istun jo toimistolla villasukat jalassa ja ryhdyn syventymään päivän töihin.
Karkki kiitos kuvataidekoulu vinkistä! PUpkin Spice Latte sopii niin syksyyn. Aikamoisen keksinnön ovat Starbucksilla tehneet. Olisikohan heidän suosituin sesonkijuomansa? Tuo itsetehty on kyllä erinomaista. Ja minä olen myös kardemumman suurkuluttaja! Erityisen hyvin se sopii juuri kahviin!
Suosittelen lämpimästä Art-Ritaa Mariankadulla – ihanat teemat ja kunnon materiaalit.
Hei,
Olisin kysynyt, että mistä sä täydellinen kipparitakki löytyi?! Haussa ollut ihan samanlainen. Kiitos kovasti jos viitsit vastata!
Johanna & Malviina, tottakai! Ja teen takista vaikkapa vielä jutun kunhan saan napit vaihdettua siihen. Se löytyi todella yllättävästä paikasta, nimittäin täältä ja hintakaan ei päätä huimannut.
Ihana huivi! Minulla on ollut hakusessa juuri tuollainen harmaa, paksu ja sopivanpituinen huivi syksyyn, kun entinen on jo parhaat päivänsä nähnyt. Ja vaikka kesä ihana onkin, minusta on ihan mahtavaa, että syksy tuli taas. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun oli laitettava sukat jalkaan, asia, jota yritän aina pitkittää niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta nyt tervetuloa kirpeät aamut, värikkäät lehdet ja syksyn tuoksut, takkatuli, kynttilät ja villasukat. Minä olen niin syysihminen. Ja Downton Abbey – sen alkamiseen lasken päiviä! 🙂
Nina tuo quivi on kyllä aivan perefct! Täällä samaa sukkien välttelyä, mutta syysihminen minäkin!
Olisi kiva nähdä myös se kipparitakki :). Ostin omani 15 vuotta sitten Kapteenskasta ja se on edelleen kuin uusi. Ainoastaan se vähän harmittaa että se olisi saanut olla jo silloin kokoa pienempi. Nyt olen käyttänyt alla tosi paksuja neuleita, mutta lopputulos on ehkä liian paksu. Itse tykkään vähän lämpimämmistä keleistä joita kutsun pukeutumissääksi. Se tarkoittaa sitä että voi valita lähestulkoon mitä vaatteita vaan koska ei tarvitse suojautua kylmältä mutta voi pukeutua oikeisiin vaatteisiin eikä tarvitse hikoilla. Semmoisia kelejä on kyllä tosi harvoin :).
Mukavaa päivää teille kaikille!
malviina rakastan myös mainitsemaasi pukeutumissäätä! Ihan parasta ikinä!
Tykkään valtavasti kesästä, mutta olen kuitenkin syksyn lapsi. Olen itse syntynyt syksyllä ja keskimmäinen lapsemme on syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minä. Lisäksi perheemme kolme muutakin poikaa ovat syntyneet syksyllä, joten meidän perheessä on syntymäpäivistä 5/7 kaikki syksyllä kuukauden sisällä. Vaikka tykkäänkin juhlista ja niiden järjestämisestä, täytyy kyllä myöntää, että noin monet juhlat samaan syssyyn alkaa tuntua melko rankalta ja monesti syksy menee ohi kuin varkain. Se väliin vähän harmittaa.
Meidän eskarilainen aloitti tänä syksynä kuvataidekoulussa ja on ollut siitä valtavan innoissaan: “Äiti, miksei se voi olla joka päivä?” Toivotaan, että Hattarallekin vielä löytyisi paikka.
Ja Downton Abbey <3 ehdotin miehelleni, että nyt kun teemme kotonamme huonemuutoksia ja saimme mm. kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin "master bedroomimme", laittaisin yläkertaan pienen pöydän vedenkeittimellä varustettuna (ja pienillä teetarvikkeilla), jolloin siellä voisi helposti iltasella tv:n (ja Downton Abbeyn) ääressä nauttia iltateet. Syksy ja pimenevät illat <3
Täti Ruskea, sinun teenurkkauksesi kuulostaa kyllä ihanalta. Meillä kun koko asunto on yhdessä kerroksessa niin tuollaisen laittaminen olisi ehkä hupsua, mutta jos minulla olisi kerroksia, niin lainaisin kyllä ideaasi!
Olipas ihana postaus! Tästä sai paljon syysinspistä! 🙂 Täällä odotellaan myös Downton Abbeyn alkamista… Ja olipas ihanaa kuulla, että Nancy Meyeriltä tulee uutta elokuvaa, hän kuuluu myös minun lempiohjaajiin, mutta hassusti minulta on mennyt ihan ohi, että uutta elokuvaa tulossa. Tämä oli huippu-uutinen!
Ihanaa päivää! <3
Emma, niin odotan sekä Downton Abbeyä, että The Interniä!
Jee, Downton Abbeyä onkin jo kovasti odotettu.
Tunnustaudun itsekin tummansinisen kipparitakin ystäväksi. Omani on niin vanha ja kulunut, että sitä kehtaa hädin tuskin käyttää. Ei ole vaan tullut vastaan uutta, joka täyttäisi vaatimukseni.
Itse en ole oikeastaan syysihminen, mutta tyttäreni taitaa olla. Hän on juuri saanut ensimmäiset kumisaappaansa ja rakastaa niitä. Jatkuvasti pitäisi päästä märälle pihalle, ja jos se ei onnistu, hän lompsuttelee saappaissa sisällä.
Barbamamma, tuossa aiemmassa kommentissa on linkki oman takkini alkuperään ja se on sen hintainen, että sillä raaskii korvata edellisen! Ja ihana kumpparityyppi!
Espoon kuvataidekoulua on myös kehuttu paljon. Heillä on tunteja mm. Tapiolassa WeeGeellä.
Kiitos Annika, TrippTrappTrull ja Julis kuvataidekoulu vinkeistä! Olen Annika itse käynyt tuota Espoon kuvataidekoulua vuosia, silloin tunnit olivat siinä WeeGeen vieressä ( koska se toimi silloin vielä muistaakseni Weiling & Göösin painotalona).